Osa 1.19

Olen pahoillani etten ole ehtinyt vastailla viimeisien osien kommentteihin. Nämä loppuosat ovat tulleet niin tiukalla tahdilla, että on itsekin ollut hankalaa pysyä mukana. Sen lisäksi... no, mennään osan loppuun ja sitten kuulette =)

Tässä siis viimeinen osa tarinasta Hiljaa laulaa ulappa. Olkaa hyvät.

**********

Talven koskettaessa varovasti ensimmäistä kertaa sinä vuonna Cordeliansaaren reunamia Aino vietti naisten viini-iltaa Sannan kanssa.

-Oikeudesta tuli päätös, että minkään ei ole tarpeen muuttua,

Aino selitti veljensä vaimolle.

-No mutta sehän on hyvä asia,

Sanna vastasi ja katseli tutkivasti Ainoa.

-Niin. Se on hyvä asia,

Aino varmisti.

-Mä olen näkevinäni jonkinlaista epäröintiä Aino. Olenko mä oikeassa?

-No.. et sä ole väärässäkään. Asia on niin, että... Eemeli. Onko mulla oikeutta viime kädessä estää mun poikaani tuntemasta isäänsä? Onko se hyvä asia? Joo, mä tiedän, Pyry teki ihan hirvittävän väärin ja se on ollutta ja mennyttä, mutta... mä en tiedä mitä tehdä.

-Eikä sun tarviikaan sitä tietää. Ei vielä. Mietit asioita rauhassa. Poika on vielä pieni ja sulla on hetki aikaa.

-Ja nyt me lennetään meren ylitse ja mennään kohti mannerta,

Arttu hihkui.

Niin, Eemeli oli vielä pieni, mutta ei kauaa, Aino ajatteli katsellessaan veljensä ja poikansa telmimistä. Ihan kohta Eemeli täyttäisi vuosia ja hän olisi lapsi. Lapsi, jolla olisi oma mieli ja oma tahto. Aino ei aikonut polkea lapsensa tahtoa jalkoihinsa. Hän keskustelisi pojan kanssa asiasta sitten, kun tämä olisi vähän vanhempi. Eli pian.

Eemelin syntymäpäivän aattona satoi ensilumi.

( En edes yritä esittää, että Eemeli oikeasti syntyi talvella, joten ei puututa näihin vuodenaikakummallisuuksiin tarinassa =D toim.huom. )

Aino pelasi shakkia ja kävi mielessään tulevaa keskustelua poikansa kanssa. Kysyisikö hän jo tänään? 

Eemeli oli niin kaunis lapsi, että Ainon sydän pusertui kasaan. Hän ei halunnut luovuttaa tätä hetkeksikään. Ei kenellekään. Eemeli olisi hänen ainoa lapsensa. Sen Aino tiesi jo nyt täysin varmaksi. Miten hän voisi antaa pojan pois edes viikonlopuksi?

Ei, hän ei puhuisi Eemelin kanssa vielä, Aino päätti.

Arttu taas seurasi hiljaa ja vakavana sisarensa sisäistä kamppailua. He olivat keskustelleet asiasta seuraavana iltana Artun tultua lasten kanssa kotiin. Mies ymmärsi, että siskon oli täytynyt ensin saada pyöritellä asiaa ihan jonkun muun kanssa, sillä heillä kaikilla sisaruksilla liittyi tähän kyseiseen asiaan aivan liian vahvoja tunteita. Arttu itse olisi antanut omien lastensa tavata äitiään. Jos tämä olisi halunnut. Mira oli kuitenkin halveksien tiuskaissut Artun varovaiseen kyselyyn, että hänellä ei ollut pienintäkään mielenkiintoa tavata Artun lapsia. Mies oli täydellisen järkyttynyt. Miten Miran tämä puoli oli jäänyt täysin näkemättä vuosia sitten? Nainenhan oli täydellisen luonnehäiriöinen. Tämänkään vuoksi Arttu ei luottanut itseensä ajatellessaan mahdollista tulevaa parisuhdetta. Jos hän kykeni olemaan näin sokea, miten hän voisi tulevaisuudessakaan valita itselleen tervejärkistä puolisoa? Ei, oli parempi jatkaa näin. 

Joulu alkoi lähestyä Cordeliansaarta ja taloa alettiin laitella juhlakuntoon.

Sisällä talossa Aino päästi irti kuumeisen jouluintoilunsa ja koristeluja kertyi joka puolelle.

Talo alkoi olla niin täynnä niitä, että kaikki jo naureskelivat asialle hyväntahtoisesti.

-Milloin me koristellaan kuusi,

Eemeli kysyi innoissaan.

-Huomenna, kun on aatto.

-Tuleeko pukki silloin?

-En tiedä kuule yhtään.

-No, ei se haittaa. Mä oon kuitenkin ollut kiltti, niin saan ihan varmasti lahjoja vaikkei pukkia tulisikaan.

Aino alkoi nauraa ja veti pojan hellästi kainaloonsa.

-Lukisitko mulle sadun äiti?

-Osaathan sä itsekin lukea.

-Mutta sä luet niin paljon paremmin.

-Totta,

Aino nauroi.

-Ja sitten isäsiili keräsi varovasti lehdet poikansa piikeistä. Varovasti siksikin, sillä piikit pistelevät siilejä yhtä pahasti kuin kaikkia muitakin.

-Äiti?

-Niin kulta?

-Onko mulla isää?

-Tuota.. kaikilla on isä,

Aino änkytti hädin tuskin havaittavasti.

-Missä mun isä on?

-Sun isä asuu eri paikassa kuin me.

-Ai jaa.

Hetken hiljaisuus. Aino pidätti henkeään.

-Jatka satua äiti.

Helpottuneena Aino palasi sadun pariin, mutta hänen sormensa kihelmöivät jännityksestä.

Myöhemmin, Eemelin mentyä nukkumaan, Aino sytytti huoneensa takkaan tulet ja istahti neulomaan.

Hänen pitäisi ihan tosissaan jutella Eemelin kanssa. Piankin. Pojalla oli oikeus tietää enemmän. Aino vaan ei yhtään tiennyt mitä hän tekisi, jos poika haluaisikin käydä isänsä luona.

**********

Kuva tarinan ulkopuolelta. Huonoja puolia tällä saarella asumisesta. Täällä kuljeskelee näitä eläinten haamuja ja ne tunkevat jatkuvasti sisälle taloon. Alussa tätä ongelmaa ei ollut, nyt on jatkuvasti. Voi olla, että jossain vaiheessa jos tämä kyseinen ongelma jatkuu, muutan perheen saarelta pois. Päätöstä ei ole vielä tehty ja katselen tätä nyt jonkun aikaa.

**********

Miten Ainon elämä olisi jatkunut? 

Eemeli päätyy siihen, että hän haluaa tavata isäänsä. Ainolle asia on vaikea paikka, mutta hän ei asetu poikansa toiveiden tielle. Tämän johdosta Ainolle jää enemmän vapaa-aikaa käyttöön ja hän alkaa tapailla miehiä. Jos suhde tuntuu miehen puolelta alkavan kehittyä turhan vakavaksi, Aino perääntyy. Hän on vahva, itsenäinen nainen, eikä hän tarvitse miestä pysyvästi elämäänsä.

Ainon kouluaikainen luennoitsija Florian Falck muuttaa Simtarsaareen sisarensa, Fionan, kanssa. Mies tulee vierailulle ja Aino ilahtuu. Arttu sen sijaan on skeptinen. Mitä mies haluaa? Kyseisellä herralla on totta tosiaan omat motiivinsa vierailun taustalla, sillä hän on selvitellyt asioita. He itse ovat aatelista sukujuurta ja Goottiloinen sukupuu yhdistettynä Tawastien sukupuuhun on sitä luokkaa, että Florian haluaa naittaa sisarensa Artulle. Arttu ei ehdi edes ymmärtää mikä häneen iski tavatessaan Fionan ensimmäisen kerran. Oli Arttu ajatellut omasta tulevaisuudestaan mitä tahansa, Fiona vie häneltä jalat alta. Nainen on hurmaava, kaunis sisältä ja ulkoa. Fionalla itsellään on ollut varauksia Artun suhteen, sillä vaikka heidän piireissään on yhä yleisenä tapana, että avioliitot ovat järjestettyjä, Fionan on ollut vaikeahko hyväksyä tätä. Nainen kuitenkin rakastuu tulisesti ja hyvin pikaisella tahdilla solmitaan avioliitto näiden kahden välillä.

Aino jää kaksistaan Eemelin kanssa Cordeliansaarelle. Florian on usein nähty vieras ja Aino viihtyy miehen seurassa. Tunteet kehittyvät hyvin hitaasti ja siksi Aino ei ensin ymmärräkään niitä. Hän pelästyy tajutessaan rakastuneensa selkeästi vanhempaan Florianiin. Mistään tunteista heidän välillään ei ole ikinä puhuttu eikä Aino aio suin surminkaan avata suutaan. Florian pohtii samoihin aikoihin, että hänen olisi parempi ottaa etäisyyttä Ainoon, sillä hänen tunteensa ovat kehittyneet aivan liian lämpimiksi ja mies ei ole kyllä ajatellut koskaan menevänsä naimisiin. Eemeli seuraa sivusta näiden kahden touhua ja tuskastuu lopulta. Hän ottaa molemmat puhutteluun erikseen ja hämillään olevat aikuiset lähestyvät toisiaan varovasti. Florian myöntää Ainolle, että hän on rakastunut naiseen ja se pelottaa häntä. He puhuvat myöhään yöhön ja päättävät antaa suhteelleen mahdollisuuden.

Eemeli on teini-ikäinen, kun hänen äitinsä alkaa vihdoin odottaa toista lasta. Aino ja Florian solmivat avioliiton kaikessa hiljaisuudessa. Eemelin aikuistuttua häntä kosiskellaan tiedealalle, sillä nuorukainen on poikkeuksellisen lahjakas. Häntä pyydetään matkustamaan Kummalaaksoon, sillä siellä tapahtuu merkillisiä. Eemeli tekee näin ja alkaa tutkia asiaa. Hän onnistuu vapauttamaan Kummalaaksoa vaivaavat itiöt valtoimelleen toimillaan ja nyt ei auta enää muuta kuin etsiä ratkaisuja asiaan. Eemeli saa kuin saakin emokasvin nujerrettua, mutta sillä on hintansa. Hän sokeutuu. Tämä katkaisee Eemelin varsin lupaavan tiedealan uran ja mies murtuu täysin.

Eemeli palaa Cordeliansaarelle ja sulkeutuu neljän seinän sisälle. Irmeli, Eemelin serkku, huolestuu nuorukaisen mielentilasta ja houkuttelee tämän lähtemään lomalle heidän Simbyn saaresta ostamalleen huvilalle. Irmeli on unohtanut ihan täysin, että hän on samaan aikaan antanut kyseisen huvilan avaimet maailmankuululle näyttelijättärelle, joka sattuu olemaan Irmelin hyvä ystävä. Martta on varsin tulista sorttia ja hän pahastuu kovasti, kun huvila ei olekaan tyhjillään hänen saapuessaan paikalle. Eemeli ja Martta riitelevät kiivaasti ja ensinmainitulla ei ole mitään käsitystäkään kuka Martta ylipäätään on. Martta pitää Eemeliä diivana, sillä mies käyttää aurinkolaseja sisällä ollessaankin. Hän on ylikireä eikä pidä siitä, että häntä tuijotetaan. Martta kirkuu Eemelille, että tämän pitää ottaa lasit pois, jotta hän näkee minne mies katsoo. Eemeli tottelee ja Martta häpeää syvästi tajutessaan toisen olevan sokea. Tämän jälkeen nuoret löytävät jonkinlaisen sovun ja pikkuhiljaa heidän asuessaan saman katon alla ja Martan autellessa Eemeliä osin sovitustoiminaan, nuoret alkavat lähentyä.

Sen verran olin ehtinyt suunnitella ja päättää, että Eemeli ja Martta avioituvat. Sen pidemmälle en ollut vielä ajatellut.

Näihin "pelikuolemiin" on alkanut jo tottua, joten tällä kertaa ei edes tunnu enää niin pahalta, kun tarina jää kesken. Nämä alkavat olla jo enemmän sääntö kuin poikkeus. Silti: harmittaahan se.

Lupasin, että jossain vaiheessa tarinaa julkaisen yhden omista runoistani. Sen oli tarkoitus sijoittua tuonne Simbyn saarelle ajoitettuun tarinaan, aikaan ennen Martan tuloa huvilalle.

Talo meren rannalla

Näissä huoneissa

kulkekaa hiljaa,

astukaa varoen

kynnysten yli.

Seiniä peittävät

tummat kankaat,

ikkunoiden edessä

puiset luukut.

Huoneita monta

tyhjiä kaikki,

kaikuvat hieman

askelten alla.

Ulkona laulaa

lohduton meri,

tuudittaa taloa

usvaiseen uneen.

Tänne ei kenenkään

kannata tulla.

Kuolleissa huoneissa

kuljetaan hiljaa.

-Sari Päivärinta

**********

Seuraava tarina on jo aloitettu ja se löytyy sitten täältä:  

Strangervillen sankari