Aarre otti isänsä neuvosta vaarin ja vei Hennan elokuviin, ihan oikeille treffeille.
-Sä olet tosi kaunis tänään,
hän katsoi häikäistyneenä Hennaa.
-Meinaatko sä, että en ole joka päivä?
-En tietenkään, hassu. Sä olet aina kaunis, mutta tänään... sä salpaat mun hengen.
-Senkin lirkuttelija,
Henna sanoi flirttaillen.
Sitten tytön puhelin värisi ja elokuvasta huolimatta tämä otti sen käsiinsä.
Mustasukkaisuus räjähti kuin hallitsematon voima Aarteen sisällä, mutta hän sai kuin saikin pidettyä sen aisoissa.
-Haluatko popparia?
-En mä välitä, kiitos. Herttaista kuitenkin kun kysyt.
-Mä tekisin melkein mitä tahansa sun puolesta.
Se lipsahti vähän vahingossa ja järkytys nosti Aarteen omat niskavillat pystyyn.
-Tarkoitatko sä sitä ihan tosissaan,
Henna kysyi ja riistäytyi täysin elokuvasta irti.
-Kyllä mä tarkoitan.
Mitäpä sitä enää ottamaan takaisinpäin. Aarre keräsi pari sekuntia lisää rohkeutta.
-Mä tykkään susta paljon enemmän kuin ihan vähän. Mä oon oikeestaan aika solmussa sun kanssa.
-Aarre...
Hennan silmiin tuli jotain todella pehmeää ja tyttö kurottautui koskettamaan hänen kättään. Aarre sukelsi syvälle niihin silmiin.
-Pelästyisitkö sä jos mä kertoisin, että mä rakastan sua?
Henna nielaisi.
-Ei, en mä pelästyisi. Mä... vähän niinku taidan tuntea samoin.
Suunnaton helpotus hyökyi Aarteen yli.
He sopivat olevansa pariskunta siitä eteenpäin ja elokuvan päätyttyä he jäivät pimeään saliin suutelemaan kiihkeästi.
-Aarre, mä haluaisin... nyt. Täällä.
-Täällä? Okei.
Ei hän oikeastaan olisi osannut tai pystynytkään sanomaan ei. Pieni kiinnijäämisen pelko oli oikeastaan aika kutkuttavaa.
Treffien jälkeen Aarre suuntasi kuntosalille. Hänellä oli suunnitelmia tulevaisuuden varalle ja niihin suunnitelmiin kuului hyvä kunto.
-Sun ajatukset taitaa olla jossain ihan muualla kuin treenaamisessa,
hänen valmentajansa sanoi ja Aarre joutui myöntämään, että tämä oli oikeassa. Pieni hymy kohosi hänen huulilleen.
-No, miten treffit meni?
Ai paska. Hän oli unohtanut kysyneensä isältä apuja ja nyt tämä huuteli suureen ääneen niin, että koko talo kuuli.
-Siis mitä? Onko täällä oltu treffeillä äitin tietämättä? Ja miksihän minulle ei ole kerrottu mitään, senkin ketkut,
Amanda heitti hyväntuulisena, mutta Aarretta ärsytti.
-Poika tuossa vähän aikaa sitten kyseli vähän apuja.
-Ja tietenkin sinä autoit. Et sitten äidiltä tullut kysymään,
Amanda kiusoitteli.
-Äh, älkää viittikö. Te ootte tosi laimeita!
Aarre jätti ruuan kesken ja poistui paikalta.
-Poika on tullut siihen ikään,
Janus totesi hieroessaan Amandan hartioita auki myöhemmin illalla.
-Hän ei taida järin paljon pitää siitä, että vanhemmat sekaantuvat asiaan,
nainen tuumasi.
-Ei, eipä hän taida. Toivon mukaan hän käyttää ehkäisyä kuitenkin.
-Ihan kuten mekin käytimme,
Amanda totesi sarkastisesti.
-Ja se oli paras teko ikinä,
Janus sanoi ja veti vaimonsa kiihkeään suudelmaan. Vuodet sulivat pois ja he olivat jälleen yhtä lumoissaan toisistaan kuin ensimmäiselläkin kerralla. Kiihkeä kaipuu täytti heidät.
-Mutta ei enää lapsia meille,
Amanda kuiskasi käheästi Januksen huulia vasten.
-Oletko varma?
-Olen.
Kehto saisi pysyä tyhjillään aina siihen asti, kunnes seuraava sukupolvi ottaisi vetovastuun näissä asioissa. Sen Amanda oli päättänyt.
**********
Aarre sai kuin saikin Hennansa ja Januksen ja Amandan rakkaus kukoistaa.
Koska Januksen vanhemmista lapsista on tullut kommenteissa puhetta, ymmärrettävästi, niin tajusin, että en ole muistanut mihinkään väliin kirjata ajatusta ja kuviota, jonka kehitin.
Johanna siis oli erittäin vihainen Janukselle erosta ja varsinkin siitä, että mies meni harrastamaan seksiä alaikäisen kanssa. Erittäin, erittäin ymmärrettävää. Hän halusi eron, sai sen, ja on käännyttänyt lapsensa isäänsä vastaan. Cassandrahan ei suurempia käännyttelyjä tosin tarvinnut, sillä Amanda oli ollut hänen paras ystävänsä, tietyllä tapaa jopa suojatti. Cassandralle tytön teko oli elämääkin pahempi loukkaus, joten hän ei ole halunnut olla missään tekemisissä isänsä ja tämän "naikkosen" kanssa. Aleksanteri taas oli erittäin herkässä iässä eron tapahtuessa, joten hänet oli helppo käännyttää vihaamaan isäänsä.