Osa 17

Aarre otti isänsä neuvosta vaarin ja vei Hennan elokuviin, ihan oikeille treffeille. 

-Sä olet tosi kaunis tänään,
hän katsoi häikäistyneenä Hennaa.

-Meinaatko sä, että en ole joka päivä?
-En tietenkään, hassu. Sä olet aina kaunis, mutta tänään... sä salpaat mun hengen.
-Senkin lirkuttelija,
Henna sanoi flirttaillen.

Sitten tytön puhelin värisi ja elokuvasta huolimatta tämä otti sen käsiinsä.

Mustasukkaisuus räjähti kuin hallitsematon voima Aarteen sisällä, mutta hän sai kuin saikin pidettyä sen aisoissa.

-Haluatko popparia?
-En mä välitä, kiitos. Herttaista kuitenkin kun kysyt.

-Mä tekisin melkein mitä tahansa sun puolesta.
Se lipsahti vähän vahingossa ja järkytys nosti Aarteen omat niskavillat pystyyn.

-Tarkoitatko sä sitä ihan tosissaan,
Henna kysyi ja riistäytyi täysin elokuvasta irti.
-Kyllä mä tarkoitan.
Mitäpä sitä enää ottamaan takaisinpäin. Aarre keräsi pari sekuntia lisää rohkeutta.

-Mä tykkään susta paljon enemmän kuin ihan vähän. Mä oon oikeestaan aika solmussa sun kanssa.
-Aarre...
Hennan silmiin tuli jotain todella pehmeää ja tyttö kurottautui koskettamaan hänen kättään. Aarre sukelsi syvälle niihin silmiin.
-Pelästyisitkö sä jos mä kertoisin, että mä rakastan sua?
Henna nielaisi.
-Ei, en mä pelästyisi. Mä... vähän niinku taidan tuntea samoin.
Suunnaton helpotus hyökyi Aarteen yli.

He sopivat olevansa pariskunta siitä eteenpäin ja elokuvan päätyttyä he jäivät pimeään saliin suutelemaan kiihkeästi.
-Aarre, mä haluaisin... nyt. Täällä.
-Täällä? Okei.
Ei hän oikeastaan olisi osannut tai pystynytkään sanomaan ei. Pieni kiinnijäämisen pelko oli oikeastaan aika kutkuttavaa.

Treffien jälkeen Aarre suuntasi kuntosalille. Hänellä oli suunnitelmia tulevaisuuden varalle ja niihin suunnitelmiin kuului hyvä kunto.

-Sun ajatukset taitaa olla jossain ihan muualla kuin treenaamisessa,
hänen valmentajansa sanoi ja Aarre joutui myöntämään, että tämä oli oikeassa. Pieni hymy kohosi hänen huulilleen.

-No, miten treffit meni?

Ai paska. Hän oli unohtanut kysyneensä isältä apuja ja nyt tämä huuteli suureen ääneen niin, että koko talo kuuli.

-Siis mitä? Onko täällä oltu treffeillä äitin tietämättä? Ja miksihän minulle ei ole kerrottu mitään, senkin ketkut,
Amanda heitti hyväntuulisena, mutta Aarretta ärsytti.

-Poika tuossa vähän aikaa sitten kyseli vähän apuja.
-Ja tietenkin sinä autoit. Et sitten äidiltä tullut kysymään,
Amanda kiusoitteli.
-Äh, älkää viittikö. Te ootte tosi laimeita!
Aarre jätti ruuan kesken ja poistui paikalta.

-Poika on tullut siihen ikään,
Janus totesi hieroessaan Amandan hartioita auki myöhemmin illalla.

-Hän ei taida järin paljon pitää siitä, että vanhemmat sekaantuvat asiaan,
nainen tuumasi.

-Ei, eipä hän taida. Toivon mukaan hän käyttää ehkäisyä kuitenkin.

-Ihan kuten mekin käytimme,
Amanda totesi sarkastisesti.

-Ja se oli paras teko ikinä,
Janus sanoi ja veti vaimonsa kiihkeään suudelmaan. Vuodet sulivat pois ja he olivat jälleen yhtä lumoissaan toisistaan kuin ensimmäiselläkin kerralla. Kiihkeä kaipuu täytti heidät.
-Mutta ei enää lapsia meille,
Amanda kuiskasi käheästi Januksen huulia vasten.

-Oletko varma?
-Olen.
Kehto saisi pysyä tyhjillään aina siihen asti, kunnes seuraava sukupolvi ottaisi vetovastuun näissä asioissa. Sen Amanda oli päättänyt.

**********

Aarre sai kuin saikin Hennansa ja Januksen ja Amandan rakkaus kukoistaa.

Koska Januksen vanhemmista lapsista on tullut kommenteissa puhetta, ymmärrettävästi, niin tajusin, että en ole muistanut mihinkään väliin kirjata ajatusta ja kuviota, jonka kehitin.

Johanna siis oli erittäin vihainen Janukselle erosta ja varsinkin siitä, että mies meni harrastamaan seksiä alaikäisen kanssa. Erittäin, erittäin ymmärrettävää. Hän halusi eron, sai sen, ja on käännyttänyt lapsensa isäänsä vastaan. Cassandrahan ei suurempia käännyttelyjä tosin tarvinnut, sillä Amanda oli ollut hänen paras ystävänsä, tietyllä tapaa jopa suojatti. Cassandralle tytön teko oli elämääkin pahempi loukkaus, joten hän ei ole halunnut olla missään tekemisissä isänsä ja tämän "naikkosen" kanssa. Aleksanteri taas oli erittäin herkässä iässä eron tapahtuessa, joten hänet oli helppo käännyttää vihaamaan isäänsä.

Osa 16

Tämä on käytännössä jonkinlainen ylimeno-osa, sillä pelissä oli lapsien kasvatuksen vaihe menossa, joten kuvaaminen jäi hieman vähiin. Pahoittelen osan hajanaisuutta.

**********

Aarre ja Arttu ahkeroivat läksyjensä parissa tunnollisesti.

Amanda auttoi Arttua, sillä hänen vahvuuksiinsa ei kuulunut yläkoulun opettaminen.

Se oli selkeästi enemmän Januksen heiniä, joten mies huolehti Aarteen auttamisesta.

-Äiti. Konstalla olis kotibileet. Saanko mä mennä niihin?

-Onkos tämä se sama Konsta, joka aikoinaan kiusasi sinua?
-O-on. Mitä sitten?

-Ei mitään, kunhan halusin pysyä asioista kartalla. Vastaus on ei.

-Ai miksi?
-Sinä et lähde mihinkään kotibileisiin, joissa aivan epäilemättä on tarjolla alkoholia.
-Äiti!
-Älä korota ääntäsi. Se ei auta. Et ole menossa.

Amanda oli hyvin tyytyväinen itseensä. Hän oli kasvattanut lapsiaan olemaan toistamatta omia virheitään. Hän uskoi rajoihin ja rakkauteen.

Saaren syrjäisen sijainnin vuoksi hän uskaltautui kesäisin olemaan ilman vaatteita auringossa. Sillä tavalla sai niin ihanan rusketuksen ja Januksen se teki aivan villiksi.

Aarre oli kuitenkin enemmän äitinsä poika kuin tämä tiesikään.

Teini-iän myötä Henna oli osoittanut selkeästi, että hän oli kiinnostunut pojasta ja tämä käytti oitis tilanteen omaksi hyväkseen. Ei se aluksi ollut kuin viatonta muhinointia teltassa.

Jälkeenpäin he katselivat revontulia, jotka leimusivat heidän salaisten puuhiensa yllä.

Myöhemmin, paljon myöhemmin, suhde sai selkeästi vakavamman käänteen, vaikka rakkaudesta ei vielä puhuttukaan.

Aarre rakasti kuitenkin Hennaa aivan järjettömän paljon. Yhteisestä sopimuksesta he pitivät ehkäisystä huolta. Henna ei halunnut tulla raskaaksi eikä Aarre kokenut vielä olevansa tarpeeksi kypsä ollakseen isä.

Muuten suhde ei ollut mitenkään kallioon veistetty.
"Siis mitä?! Se on ollut Konstan kanssa rannalla?!"

"Miten se voi tehdä tän mulle?!"
Aarre katseli järkyttyneenä kuvia, joissa Henna nojaili hänen vanhaan vihamieheensä Konstaan.

Hän ei aikonut kuitenkaan luovuttaa. Ei näin helpolla. Henna oli hänen elämänsä suuri rakkaus, siitä Aarre oli aivan varma. Hänen pitäisi vain saada Hennakin näkemään asia.

Mietteliäänä poika kokkaili itselleen aamupalaa seuraavana aamuna.

Hän meni isänsä työhuoneeseen syömään ja mietti, miten ottaisi asian puheeksi.

-Sinä olet niin hermostunut, että hermostutat minutkin. Kakaise ulos Aarre. Mikä vaivaa?

-Tiesitkö sä heti, että sä rakastit äitiä?
Janus jähmettyi. Nyt tuli vaikea kysymys. Hän pohti hetken ja päätti sitten olla niin rehellinen kuin se oli mahdollista ja järkevää.
-Ei, en tiennyt. Äitisi tunsi aluksi vahvemmin kuin minä.
-Ai. Miten äiti sitten voitti sut puolelleen?
-Päättäväisyydellä. Sitä jos mitä sinun äidilläsi on. Hän ei antanut periksi missään vaiheessa ja jossain kohtaa vain ymmärsin, että rakastan häntä.

-Koskeeko tämä tiettyä Henna -nimistä tyttöä tämä kysely?
-No...
Aarre meni tosi vaikeaksi ja punastui korviaan myöten.
-Oletko sinä epävarma omista tunteistasi?
-Ei, en oo.
Jaha. Poikaparka.
-Sinun täytyy vain ottaa ensimmäinen vakava askel ja katsoa mihin se johtaa.

**********

Pikkuhiljaa pääpaino alkaa siirtyä tulevan sukupolven simeihin ja tässä nyt oikeutetusti ensimmäisenä Aarre. Voin kertoa jo nyt, että hänestä ei tule suvun jatkajaa, vaikka tovin sitä pohdinkin. Hän ei olisi ollut huono vaihtoehto, mutta nuoremmat vetivät tällä kertaa pidemmän korren. Perehdymme kuitenkin hänenkin luonteeseensa sekä elämäänsä ja jatkossakin sisarukset pysyvät aika paljon mukana tarinassa perijän rinnalla. Tällä kertaa olen onnistunut antamaan aikaa muidenkin kuvioille, en pelkästään perijöille.

Alkupään kuvissa vilahtaa Amandan ja Januksen kolmaskin lapsi, Aino, eli tyttö sieltä vihdoin tuli! Vasta nyt jälkeenpäin tajusin, että en ollut ottanut kuvia lainkaan Ainon syntymästä tai vauva-ajasta. Vauvan, taaperon ja lapsen kasvattaminen vei pelissä ihan kauheasti aikaa ja energiaa, varsinkin kun molemmat aikuiset vielä kävivät töissä päivisin. Toivon kovasti, että tulevaisuudessa pystyisin vähän paremmin pitämään lapset vielä näissä kuvioissa mukana ja suvun tämänhetkisellä ( pelissä siis ) varallisuudessa se alkaa ehkä ollakin jo mahdollista, sillä töitä ei hetkeen tarvitse tehdä =D

Osa 15

Aarteen paras ystävä Henna Feng oli heidän talossaan usein nähty vieras.

Poika oli tosi ihastunut Hennaan, mutta ei uskaltanut hiiskahtaa siitä sanaakaan kenellekään. Henna oli tosi mukava ja reilu, melkein kuin yksi pojista.

Kesken shakkipelin Henna alkoi äkkiä katsoa Aarteen takana olevaa taulua.

-Kuka tuo nainen oikein on?

-Mikä nainen? En mä näe mitään naista. Vai taulun naistako sä tarkotit?
-Joo, sitä.

-Se on Nerina. Äiti oli sen laivalla töissä joskus kauan aikaa sitten.

-Onko sun äiti ollut laivalla töissä?
Hennan silmät laajenivat hämmästyksestä. Hän ihan unohti kerrassaan, että oli halunnut johdattaa pojan huomion vain hetkeksi pelistä pois.
-Jep. Se alakerran maalaus takan yläpuolella on siitä laivasta, jolla äiti oli hommissa. Sen nimi oli Nerinan helmi.
-Oli? Onko se laiva uponnut tai jotain?
-En mä tiedä enkä mä tiedä tietääkö äitikään.

Henkilö, josta puhuttiin, oli samaan aikaan oksentamassa alakerran kylpyhuoneessa. Amanda pohti itsekseen, että mitä ilmeisimmin hänen ja Januksen yritys majakassa oli johtanut toivottuun lopputulokseen. Hampaita pestessään hän hymyili valjusti peilikuvalleen. Uusi lapsi oli erittäin toivottu, mutta hän olisi kyllä mielellään hypännyt tämän pahoinvointivaiheen ylitse.

-Äiti?
-Niin kulta?
-Onko Nerinan helmi vielä olemassa?

-Mistä ihmeestä se tuli sinulle mieleen yhtäkkiä?
-No me juteltiin Hennan kanssa ja se katsoi tota maalauksen naista yläkerrassa ja mä kerroin kuka se oli.

-Nerinan helmi on kyllä edelleen olemassa, mutta Nerina on jo... edesmennyt.
-Mitä se tarkoittaa?
-Sitä, että hän ei ole enää elossa.

-Ahaa.
Aarre oli hetken aikaa hiljaa.
-Äiti?
Amanda huokaisi. Aarre oli ihana lapsi, mutta tämä loputon kyselyikä ei näyttänyt päättyvän koskaan.
-No mitä kulta?
-Minne sim menee kun se kuolee?
Ai hyvä tavaton. Mitä ihmettä hän tähän oikein vastaisi?
-Kysypä sitä sinun isältäsi. Hän on paljon fiksumpi näissä asioissa.
Hah! Näppärästi passattu eteenpäin, Amanda onnitteli itseään.

**********

Aarre oli kuitenkin jo nukkumassa kun Janus vihdoin pääsi töistä kotiin. Arttu sen sijaan istui olohuoneen sohvalla ja odotti, että isä tulee laittamaan hänet sänkyyn ja lukee iltasadun.

Janus koppasikin pojan syliinsä ja kantoi yläkertaan. Iltapesujen jälkeen hän peitteli Artun ja istahti tuolille satukirjan kanssa.

Kirjailijana hänellä oli äärimmäisen hyvä taito eläytyä satujen lukijaksi ja mies olikin miettinyt jo jonkin aikaa siirtymistä lastenkirjojen kirjoittajaksi. Ei mennyt kauaa, kun Arttu nukahti syvään uneen.

-Hyvää yötä isin pieni kulta,
Janus sanoi ja painoi suukon poikansa otsalle. Miten lähellä hän olikaan ollut menettää tämän kaiken, hän pohti vieläkin ja iho nousi hieman kananlihalle. Janus kiiruhti alakertaan.

Hän koppasi vaimonsa käsivarsilleen ja suuteli tätä intohimoisesti. Rakkaus läikähti Amandan sisällä ja hän tunsi käsittämättömän suurta onnea.

-Minä rakastan sinua,
Janus sanoi vetäytyessään vähän kauemmas.

-En taida ikinä kyllästyä kuulemaan noita sanoja,
Amanda vastasi ja hänen sydämensä näkyi hänen silmissään.

-Minun täytyy kertoa jotain,
hän sitten jatkoi.
-Mitähän sinun täytyy kertoa?
-Meille taitaa tulla uusi vauva.

Janus syleili vaimoaan onnellisena.
-Tämä raskaus täydentäköön meidän onnemme,
hän kuiskasi.
-Tämä raskaus olkoon viimeinen, kiitos,
Amanda sanoi ja nauroi hiljaa.
-Oletko varma?
-Kyllä minä taidan olla.
-Et kuulosta varmalta.
-Ei lyödä vielä asioita lukkoon.
Molemmat nauroivat onnellisena ja kävelivät sitten käsi kädessä makuuhuoneeseen.

**********

Aletaan pikkuhiljaa siirtyä kuvailemaan tulevaa sukupolvea, mutta tätä kirjoittaessa en vielä tiedä kuka lapsista tulee olemaan suvun jatkaja. Aarre on perinyt isänsä värit ja ulkonäön vahvasti, Arttu taas äitinsä.

Pariskunnalle on tulossa kolmas lapsi. Mitä veikkaatte lapsen sukupuoleksi?