Osa 9

Kiitospäivänä Amanda laittoi perinteisesti kalkkunaa. Hän oli sekoittelemassa maustelientä ja hyräili itsekseen jotain ikivanhaa laulua.

-Aiotko tosiaan laittaa alkoholia siihen? Eihän Aarre sitten voi syödä sitä vai teetkö sinä hänelle erikseen ruuan?

-Alkoholin kaikki promillet palaa uunissa. Sen tehtävä on mureuttaa tämä liha ja antaa siihen makua.
-No jos sinä niin sanot,
Janus vastasi epäilevästi.

-Kyllä minä niin sanon. Näin tämä perinteisesti tehdään ja olen itse syönyt tätä lapsesta lähtien.
Janus rypisteli kulmiaan.
-Mutta siihen jää se alkoholin maku.
-Ei siihen jää alkoholin makua. Tässä asiassa sinun täytyy vain luottaa kokkiin.
Amanda heitti miehelle herttaisen hymyn. Milan kanssa käymänsä keskustelun jälkeen hän oli päättänyt, että koska kirjakieli oli Janukselle niin kovin tärkeää, niin hän tekisi kaikkensa puhuakseen sitä. Ehkä mies sen jälkeen alkaisi suhtautua häneen kuin aikuiseen.

-No, epäileväinen Tuomas, aiotku uskaltautua maistamaan ollenkaan?

-Ainakin tuoksu on mitä huumaavin,
Janus sanoi ja haisteli ruokaa antaumuksella.

-Kokeile nyt vaan kultaseni. Lupaan, että pidät siitä etkä maista alkoholia laisinkaan.

Janus otti varovasti haarukallisen lihaa ja mutusteli sitä hitaasti.

-No? Maistuuko siinä alkoholi?

Janus alkoi nauraa.
-Ei. Olit oikeassa ja minä väärässä.

Tunnelma oli niin kevyt ja hyvä, että Amanda empi hetken keskustelun aloittamista. Sitten hän katsoi poikaansa.

Aarre oli suunnattoman suloinen. Hän oli perinyt isänsä värit ja tulisi epäilemättä vahvasti Goottiloiden sukuun. Amanda huokaisi päättäväisesti.

-Meidän on ihan pakko keskustella Aarteen tulevaisuudesta. Sinä tiedät, että olen ollut raskauden selviämisen jälkeen hyljeksitty täällä Simtarsaaressa ja Aarre ei saa joutua saman hyljeksinnän kohteeksi.
-Mitä sinä ehdotat? Muuttoa?
-Ei sentään. Meidän molempien elämä ja työpaikat on täällä. Janus, meidän tulisi mennä naimisiin. Aarteen vuoksi.

Januksen naama venähti.
-Minä olen ollut jo kerran naimisissa,
hän murahti.
-Kyllä, olet ollut, mutta mietipä aikaa, kun Aarre menee kouluun. Hänellä on minun nimeni ja hän joutuu ihan taatusti kiusatuksi, kun isä ei ole suostunut tunnustamaan häntä.

Amanda antoi sanojensa upota Januksen sisimpään. Oli turha hieroa suolaa haavoihin. Hän oli nyt tuonut huolensa julki ja mies saisi miettiä asiaa rauhassa.

Niin Janus todella miettikin. Hänen oli vaikea ajatella, että hän menisi vielä uudestaan naimisiin. Jollakin tavalla hän ajatteli edelleen, että Johanna oli hänen vaimonsa.

Januksen oli hirvittävän vaikeaa myöntää itselleen, että Amanda oli oikeassa. Aarre oli tärkein. Oli hänen suhtautumisensa Amandaan mikä tahansa, niin poika oli hänen lapsensa ja hänen tulisi tehdä kaikkensa, jotta tätä ei aikanaan kiusattaisi koulussa.

Sinä iltana Amanda luki enemmän kuin tyytyväisenä pojalleen iltasatua. Vihdon Janus oli antanut periksi! Hänen sydämensä riemuitsi. Tämä oli ensimmäinen askel ja ihan varmasti ajan kanssa Janus oppisi rakastamaan myös häntä itseään.

**********

-Äiti. Lumiukko,
Aarre sanoi vaativasti.
-Kyllä, rakennetaan yhdessä lumiukko.

Pojan silmät loistivat. Sää oli juuri sopivan suojainen ja lumi oli riittävän kosteaa rakennuspuuhiin.

Aarre taputti lumiukon kylkiä.
-Mihin sinä olet taas hanskasi oikein kadottanut?
Poika katsoi käsiään ja kipristeli sormiaan, joita oli alkanut jo heti palella.
-Ei ole,
tämä sanoi mietteliäästi ja mutristeli kulmiaan.

-Äiti, lintuja!
-On, on siellä lintuja, mutta meidän täytyy mennä nyt sisälle ennen kuin sinun sormesi jäätyvät ihan irtipoikki.
-Jäätyy,
Aarre toisti ja Amanda nosti pojan syliinsä.

-Mennään äkkiä sisälle,
hän huolehti ja poika työnsi sormensa hänen villapaitaansa vasten.

-Tänään tulee hoitotäti kotiin hoitamaan sinua. Äiti ja isi käy vähän asioilla.
-Ei! Ei mene!
-Rakas, rakas lapsi. Tämä on tärkeä juttu, minkä äiti ja isi käy tekemässä.
-E-ei!
Aarre alkoi itkeä ja Amanda veti hänet hellästi halaukseen. Tänään he Januksen kanssa menisivät maistraattiin ja virallistaisivat suhteensa. Amanda olisi halunnut isot häät, mutta asioissa oli tehtävä kompromisseja. Hän oli voittanut pitkällisen taistelun, joten oli hänen vuoronsa antaa periksi jossain. Pojan itku alkoi vaimeta ja Amanda tiesi, että hoitajan tullessa Aarre olisi jo ihan haltioissaan tutusta naisesta. Pian. Hyvin pian hän olisi Januksen vaimo!

**********

Lomalla onkin ollut paljon enemmän kiirettä kuin oletinkaan, joten osien julkaisu on hieman venähtänyt. Yritetään tässä kuitenkin saada kirittyä tahti takaisin normaaliksi.

Amandan ja Januksen häitä ei tulla näkemään. Tarinallisesti tähän sopi ajatus yksityisistä häistä maistraatissa, joten hääjuhlia ei ole. Pelillisesti pariskunnan yhtenäiset vapaapäivät olivat töiden vuoksi sen verran harvassa, että en halunnut käyttää sitä ainoaa yhteistä vapaata häihin tällä kertaa.

Amanda on vihdoin askeleen lähempänä tavoitteitaan, mutta Januksen sydämen voittaminen on työn ja tuskan takana. Jos joku sen kuitenkin saa tahdollaan onnistumaan, niin se on kantaäitimme 😄