Rannalla - Saima Harmaja

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt.

Rannalla - Saima Harmaja

sunnuntai 2. elokuuta 2020

Osa 8










Amanda oli pelännyt sitä, että lapsen syntymä saisi Januksen etääntymään hänestä. Janus taas oli kuollakseen pelännyt, että hän ei haluaisikaan Amandaa tämän aikuistuttua. Miestä olivat piinanneet hänen vahvat intohimonsa alaikäistä kohtaan ja se oli asia, jota hänen oli todella vaikea antaa itselleen anteeksi. Hän häpesi syvästi tekojaan ja silkasta helpotuksesta, että tuntemukset olivat edelleen jäljellä tytön tultua täysi-ikäiseksi, heidän seksielämänsä suorastaan kukoisti.




Siihen se sitten jäikin. Aika kului ja Janus oli etäinen. Amanda seurasi sivusta, miten Janus jutteli heidän pojalleen hellän isän tavoin.




Aarre palvoi isäänsä koko pienellä lapsensydämellään. Januksen huomio sai pojan kukoistamaan ja tämä tuntui oppivan kaiken ihan yhdessä hujauksessa.




Lopulta Amanda alkoi olla suorastaan epätoivoinen. Niin epätoivoinen, että hän suuntasi vihdoin ainoan tuntemansa järkevän aikuisen naisen luokse. Se nainen oli Mila.
Arastellen hän katseli vähän aikaa taloa ulkopäin. Se oli komea, vanha rakennus. Rohkeus oli pettää. Sitten hän kuuli loiskahduksen ja tajusi, että Mila oli uimassa. Tällä säällä?! Amanda keräsi kaiken sisunsa ja asteli sydän kurkussa asti takoen talon pihaan.




-Hei Mila. Tuota... suostutko sä vielä puhumaan mun kanssa?
Äkkiä Amandan silmissä väreilivät isot kyyneleet ja hän tuskin näki eteensä. Ei hän ollut tajunnut, että tämä olisi näin tunteita kuohuttava hetki.




-Tyttö-hyvä, miksi ihmeessä en puhuisi? Älä suotta kyynelehdi. Mennään sisälle istumaan. Täällä on vähän kylmä ulkona näin pelkässä uimapuvussa.




-Kiitos siitä, että kutsuit mut sisälle,
Amanda sanoi ääni vähän värähtäen. Hän oli jo pääsemässä takaisin jaloilleen äskeisen heikon hetken jäljiltä.




-Tottakai minä sinut ihan mielellään otan juttukaveriksi. Täällä on talon täydeltä miehiä ja olen ihan kurkkua myöten täynnä sitä kaikkea testosteronia,
Mila hykerteli.
-Laitanko takkaan tulet? Onko sinulla kylmä?
-Ei tarvitse mun takia laittaa.
-Istu alas Amanda-pieni.




Hän totteli kehotusta ja istahti varovasti vähän kauemmas Milasta. Miten hän oikein aloittaisi tämän keskustelun? Äkkiä Amandaa kadutti, että hän oli tullut. Mitä hän luuli täältä löytävänsä?




-Sinulla taitaa olla paljon sydämelläsi,
Mila sanoi lämpimällä äänellä ja hymyili niin lempeästi, että Amanda tunsi saman tien olonsa luontevaksi. Hän hämmästeli sitä, miten toinen saattoi niin helposti vaikuttaa pelkällä omalla läsnäolollaan tunnelmaan.




-On. Onhan sitä, enkä ihan rehellisesti sanottuna tiedä mistä mun pitäis alottaa.




-Aloitat juuri siitä, mistä luontevimmalta tuntuu. Minä olen tällainen höpsö, vanha täti, joten minulle voi kertoa ihan mitä tahansa. En minä osaa pahastua oikein mistään.




Amanda sulki silmänsä ja aloitti sitten.
-Sä varmasti tiedät, kuten koko Simtarsaari, että Janus rikkoi avioliittonsa mun takia.
No niin, ensimmäinen askel otettu.




-Tietenkin minä tiedän ja olet oikeassa myös siitä, että koko tämä pieni merenrantakaupunki tietää myös. Ja sanon nyt heti suoraan, että kahden sydämen asioihin ei ole muilla puuttumista. Sinä teet kuten parhaaksi näet ja niin tekee myös Janus. Jos te olette onnelliset yhdessä, niin siihen ei ole kellään mitään nokan koputtamista.




-Suurin osa väestä on kääntänyt mulle selkänsä. Sen mä tottakai ymmärränkin, varsinkin Cassandran kohdalla. Koulun loppu oli aika vaikea, en mä aio esittää muuta. Saan aika paljon paskaa niskaan koko ajan ja joka puolelta. Varsinkin Janni tuntuu olevan mulle ihan tosi vihainen.




-Janni on Johannan paras ystävä,
Mila sanoi lempeän painokkaasti ja jatkoi:
-Sen lisäksi monia naisia varmasti pelottaa, että sinä tulet ja viet heidän miehensä. Olethan tehnyt sen jo kertaalleen.




Amanda loukkaantui ja hänen ilmeensä sulkeutuminen ja huulten kiristyminen kertoi sen Milalle. Miten viaton tämä tyttö kaikesta huolimatta olikaan, Mila tuumi. Häntä pystyi lukemaan kuin avointa kirjaa.




-Turhaan sinä siitä mieltäsi pahoitat. Jos hetken asetut niiden muiden asemaan, niin tajuat kyllä sen itsekin.
-Etkö sä sitten pelkää, että mä vien sulta miehen,
Amanda kysyi haastavasti. Mila herahti hersyvään nauruun.
-Ketään ei voi viedä. Toinen menee jos haluaa mennä. Ei sellaista pysty pidättelemään, joka haluaa lähteä toisen matkaan. Jos tuo Ahopellon herra päättää lähteä täältä, sinun tai kenen tahansa muun kanssa, niin sitten lähtee.




Amanda katsoi silmät hämmästyksestä suurina Milaa ja hänen toinen kulmakarvansa kohosi ymmärryksen valuessa hiljalleen sisään.




-Eli siis Janus halusi lähteä mun mukaani? Eli se rakastaa mua?




Jahas. Taustalla oli isoja kysymyksiä, Mila ymmärsi.
-Kuule, minäpä käyn keittämässä vähän teetä ja sitten jutellaan.




-No niin, istutko nyt mukavasti? Onko tee hyvää?
-Juu, on. Kiitos.
-Sinulla selkeästi on iso kysymys vielä jäljellä, joten annapa tulla.
Amanda oli hetken hiljaa ja vuodatti sitten tuntemuksensa Milalle täysin avoimesti. Vanhempi nainen kuunteli hiljaa ja mietti koko ajan samalla.




-Sen, mitä puheistasi nyt ymmärsin, Janus on sinussa fyysisesti kiinni. Eikö?
-Juu.
-Ja se on kultaseni ihan eri asia kuin rakkaus. Sinussa on todella paljon naisellista viehätysvoimaa. Olet nuori ja häkellyttävän kaunis, mutta se ei ole saanut Janusta rakastumaan sinuun.
-E-ei kai?
-Ihan selkeästi ei ole, jos tulkitsen kaiken oikein. Pelkällä naisellisella viehätysvoimalla et taida päästä sinne, mihin haluat.




-Mitä mä sitten teen? Aarre tarvitsee isänsä ja mä... mä rakastan Janusta!





-Niin sinä tyttö-paha taidat rakastaa. Ihan tosissaan. Rakkaus on välillä todella vaikea rasti. Aika usein toinen rakastaa enemmän kuin toinen ja kuka tietää, ehkä joskus tulevaisuudessa Janus oppii rakastamaan sinua?
-Mä haluan sen kanssa naimisiin. Mä haluan sen kanssa perheen.
Kyyneleet väreilivät jälleen Amandan suurissa silmissä. Mila ojensi kätensä ja tarttui Amandan vapaaseen käteen, puristi sen omiensa väliin.
-Haluatko sinä rakkautta vai haluatko sinä naimisiin?
-Molempia.
-No, mitä jos aloittaisit ensimmäisestä. Avioliitto on varmasti helpompi järjestää kuin se rakkaus.
-Kuinka niin?
-Janus haluaa pojalleen parasta, siitä olen täysin vakuuttunut. Vetoa hänen isänvaistoonsa. Sitä kautta avioliitto järjestyy kyllä. Ja ehkä sen jälkeen seuraa rakkauskin? Sinä et pysty pakottamaan sitä. Voit vain toivoa ja tehdä omalta osaltasi parhaasi.



**********




Sain kuin sainkin sen verran tänään pelattua, että kuvat tuli tähän ja osittain vielä seuraavaankin osaan. Sen verran täytyy todeta, että nyt kun Aarre on taapero, aikaa kuvaamiselle ei tahdo oikein olla. Kaksi simiä käy monta kertaa viikossa töissä useita tunteja ja loppuaika menee kaikkien kolmen tarpeiden hoitamiseen. Voi siis olla, että taaperoaika menee väkisinkin lentämällä ja sen osalta tapahtuu aikahyppäys.

Amanda sai Milalta paljon viisaita sanoja. Onko niistä apua tulevaisuuteen?

Osan ulkopuolelta vielä sen verran, että kasvokuvia on erittäin paljon ja tähän on syy. Milalla on iso perhe, kolme lasta ja aviomies. Kaikki hyörivät noissa samoissa neliöissä enkä päässyt niistä mitenkään eroon 😂 Oli pakko ottaa kuvat ihan lähituntumasta, jotta osan idea luottamuksellisesta keskustelusta pysyisi yllä.





2 kommenttia:

  1. Noniin sain vihdoin luettua nää sun osat. Minä myös niin draamannälkäisenä odotin ja toivoin, että Amandan ja Januksen välille tulisi jotain. Nyt kun tilanne on epävakaa, toivon vielä enemmän soppaa :D

    Tarina alkoi tosi kivasti ja kantaäiti on kyllä ihan erinäköinen kuin ns. normisimit yleensä. Tekstistä saa hyvin irti Amandan ja Januksen ikäeron. Olet kyllä niin hyvä kirjoittamaan, jatkoa jään odottelemaan!

    ps.Hauskaa kun käytät nyt ihan suomalaisia nimiä.

    VastaaPoista
  2. Uskoisin, että juurikin tuohon isänvaistoon vetoamalla Amanda saa ehkä houkuteltua Januksen naimisiinmenoon. Rakkauden syntyminen onkin sitten vähän eri juttu. Siitä en tiedä, onnistuuko se edes ajan myötä. Ehkä ei rakkautta, mutta jonkinlainen (muukin kuin fyysinen) yhteys kenties. Ainakin he yrittävät toimia poikansa parhaaksi, mikä on hyvä. Toisaalta, jos tilanne jatkuu nykyisenlaisena pidempään, niin ehkä se vaikuttaa lapseenkin jotenkin. Aarre saattaisi kenties ihmetellä, että miksi hänen vanhempansa ovat niin etäisiä.

    VastaaPoista

Osa 1.19

Olen pahoillani etten ole ehtinyt vastailla viimeisien osien kommentteihin. Nämä loppuosat ovat tulleet niin tiukalla tahdilla, että on itse...