Osa 1.11

Nyt on käynyt niin, että pelitallenne on ilmeisesti korruptoitunut, todennäköisesti isosta cc-tavaran / modien määrästä. Peliä on kuitenkin pelattu lähes 22 Gt:n lisäpainolastilla. Edes modien poistaminen ei auttanut enkä päässyt tallenteeseen enää, joten päätin poistaa pelin sen jälkeen. 

Osia on jäljellä 1.19 asti ja julkaisen nämä jäljellä olevat osat pikatahtia osa per päivä, sikäli kuin muistan. Uusi tarinapeli on jo kehitteillä, mutta olen hieman kahden vaiheilla minkälaista peliä aion tällä erää pelata. Vaihtoehtoja on kaksi: joko historiapohjainen ( ei haastemuodossa tehty ) tai sitten tavanomaisempi tarinamuoto.

**********

Miran raskaudesta autuaan tietämätön Pyry vietti koti-iltaa vaimonsa kanssa. Hän yritti, todella yritti, hän vannoi itselleen. Pyry tunki ajatukset ja tunteet Mirasta jonnekin tiukkaan, pieneen lokeroon, ja lupasi itselleen, että kyseistä lokeroa ei avattaisi. Ei ainakaan nyt. Aino tarvitsi häntä ja se heidän suhteessaan oli vialla, Pyry pohti. Aino oli heikko, oli aina ollut, ja tarvitsi pelastajaa. Alussa se oli tuntunut ihanan miehekkäältä olla sellainen. Nyt tilanteesta oli tullut maailman isoin ongelma. Tai ainakin heidän avioliittonsa suurin.

-Sä olet tosi kireä,

Pyry sanoi ja hieroi vaimonsa hartioita saadakseen hetken aikaa koota itsensä. Hän tiesi, että Aino odotti saavansa lapsen eikä hänellä ollut sydäntä kertoa tälle, että sellainen toive ei ikimaailmassa tulisi toteutumaan.

-Kiitos rakas,

Aino sanoi pehmeästi ja kääntyi katsomaan miestään. Jostain syvältä muistoista kumpusi hellyys Ainoa kohtaan ja Pyry veti naisen syleilyynsä.

-Kyllä me selvitään tästä,

hän kuuli lupaavansa.

Ehkä he selviäisivätkin, Pyry pohti ja suuteli Ainon otsaa. Mira oli... kiihkeä seikkailu, hän päätteli ja taktisesti työnsi rakkauden tunteensa syrjään. Tässä oli hänen vaimonsa. Aino. 

-Mitä sä luulet? Mentäisiinkö nukkumaan?

-Nukkumaan?

Aino hymyili pikkutuhmasti ja vanhasta tottumuksesta Pyry tunsi kehonsa vastaavan vaimonsa kutsuun.

Heidän rakastelussaan oli poikkeuksellista kiihkoa ja ensimmäisen kerran koko heidän parisuhteensa aikana Aino vihdoin koki sen, mitä oli ollut niin kauan vailla. Hän huusi kähein, pienin äännähdyksin tuntiessaan kehonsa vihdoin vapautuvan ja Pyry oli ihmeissään sen pienen hetken, mitä hän ehti ennen kuin hänen oma kehonsa vihdoin vastasi vaimon vaatimuksiin.

Seuraavana aamuna Pyry luki sähköpostinsa. Mira. Hän harkitsi ihan pienen hetken, että jättäisi postin kokonaan avaamatta. Mitään peruuttamatonta ei ollut vielä tapahtunut, hän järkeili itselleen. Mitä nyt yhdestä pikkuisesta avioliiton ulkopuolisesta suhteesta? Kukaan ei tiennyt eikä kenenkään tarvinnut tietää.

Ei helvetti!

Mira oli raskaana? Miten? Sen täytyi olla Artun lapsi. Mira oli erehtynyt. Ihan varmasti.

"Tavataan vanhassa paikassa tunnin päästä."

Tämä asia oli selvitettävä välittömästi.

-Mikä tämä raskausjuttu oikein on? Tiedäthän sinä, että minä en voi saada lapsia.

-Ei tämä pyhästä hengestäkään ole alkuaan saanut ja ei, se ei voi olla Artun. Toki mä olen antanut ymmärtää, että kortsu on voinut mennä rikki, mutta todellisuudessa niin ei ole tapahtunut.

Tämä ei vain voinut tapahtua, Pyry pohti ja sulki silmänsä. Ei vain voinut! Sillä se tarkoitti sitä, että eilisen jälkeen myös Aino voisi olla raskaana! Mikä painajainen!

-Mä näen, että sä et aio ottaa vastuuta sun lapsesta,

Mira sanoi hymyillen kylmästi. Pyry kuitenkin näki, että sen hymyn takana nainen oli äärimmäisen loukkaantunut.

-Mira, anna mulle hetki sulatella tätä.

-Mulla ei ole sulle hetkeä eikä toistakaan,

Mira totesi ja hänen kasvoilleen laskeutui lohduton ilme hänen noustessaan ylös lähteäkseen paikalta.

-Mira,

Pyry huudahti ja kiirehti naisen perään.

-Älä mene,

hän sanoi tuskaisesti ja rakkaus kouristi äkkiä hänen sisintään.

Kiihkeästi hän etsi naisen huulia, löysi ne ja heidän suudelmansa alkoi lähennellä laitonta toimintaa, Pyry tajusi jonkin ajan kuluttua. Jos hän ei nyt lopettaisi, hän ottaisi Miran tässä ja nyt.

-Mä rakastan sua,

hän sanoi käheästi kuiskaten.

-Anna mulle oikeasti hetki aikaa. Täytyyhän sun ymmärtää, että mä olen kuvitellut... mä en uskonut.. koskaan...

Hän ei saanut lausetta lopetettua.

-Anteeksi. Mulla on vähän hormonit pinnassa.

-Ei hätää rakas.

-Mä rakastan sua,

Mira sanoi kiihkeästi ja hänen sanansa sytyttivät Pyryn uudestaan liekkeihin. Hänen oli pakko irrottautua naisesta.

-Mä en tahdo ymmärtää tätä,

Pyry sanoi ja kumartui koskemaan Miran vatsaa.

-Onko se tosiaan mun,

hän kysyi silmät suurina. Pyry ei edes ymmärtänyt, että hän oli vaihtanut etäännyttävän kirjakielensä jälleen puhekieleen. Se kertoi Miralle enemmän kuin mikään muu. Pyry rakasti häntä. Rakasti oikeasti.

-Tule,

hän sanoi ja vei miehen kotiinsa.

Lapset olivat poissa, Arttu oli poissa, joten hän johdatti Pyryn ensin makuuhuoneeseen. He rakastelivat kiihkeästi ja suuntasivat sen jälkeen yhdessä suihkuun.

-Mitä me tehdään,

Pyry yritti kysyä, mutta Mira vaiensi hänet suudelmalla. Sen jälkeen ei ollut enää sanoja. Oli vain kosketuksia ja niin suuri rakkaus, että Pyry ei voinut enää siltä silmiään. Hän miettisi asiaa myöhemmin, hän päätti.

**********

Katastrofi on käsillä. Arttu epäilee vaimoaan, Aino ei vielä ole ymmärtänyt mitään. Mikä on pariskuntien kohtalo? Pystyvätkö Pyry ja Mira salaamaan suhteensa puolisoiltaan? Haluavatko he edes? Avoimia kysymyksiä, joihin ihan vielä ei saada vastauksia.