Tässä osassa tapahtuu nyt aikahyppäys ja aloitan re-shaderien kokeilun. Kuvien ulkonäkö tulee muuttumaan muutamaankin kertaan tässä osien aikana tästä syystä. Tämän osan kuvat ovat erittäin värikylläisiä, enkä lopulta ollut niihin ihan tyytyväinen.
**********
Eemelistä sukeutui hyvin äitinsä näköinen poika. Hän peri Ainon värityksen ja sopuisan luonteenkin.
Uusi talo oli Ainon unelmien täyttymys ja vaikka he olivat joutuneet asumaankin Eemelin vauva-ajan evakossa rakennustöiden ajan, Aino ei osannut olla niistä hetkistä pahoillaan. Hyvää oli kannattanut odottaa.
Vuodet olivat tasanneet myös Ainon vihan. Nyt hän ei tuntenut enää mitään Pyryä kohtaan.
Talo oli turvallisuussyistä päätetty rakentaa yhteen tasoon.
Takapiha oli tämän vuoksi aika pieni, mutta sinne mahtui kaikki tarpeellinen. Naiset olivat hetken aikaa pohtineet uima-altaan ympäröimistä aidalla, mutta olivat lopulta päätyneet siihen, että ovi pidettäisiin vain lukittuna tästä eteenpäin aina siihen asti, että Eemeli oppisi uimaan.
Monet huoneista olivat vielä keskeneräisiä sisustuksen osalta. Niin myös Ainon oma makuuhuone.
Päämakuuhuoneen yhteyteen tehty kylpyhuone oli aivan liian iso yhdelle hengelle, Aino pohti, mutta jos Eemeli jäisi taloon asumaan, niin ehkä tällä olisi jonain päivänä vaimo, tai miksei mieskin, siitä Aino vähät välitti, jonka kanssa jakaa nämä tilat. Aino itse ei aikonut enää ikinä ottaa yhtään sukankuluttajaa omaksi riesakseen.
-Äiti, voitko sä hyvin,
Aino kysyi huolestuneena. Hänen mielestään Amanda näytti hieman oudolta.
-Mitä ihmettä? Voin ihan hienosti,
Amanda vastasi. Hän kuitenkin tiesi valehtelevansa, mutta nainen ei hennonut myöntää totuutta tyttärelleen. Hän varaisi ajan lääkärille heti maanantaina.
-Oletko sä ihan varma äiti,
Aino tivasi ja kumartui katsomaan tutkivasti äitiään.
-Olen, mä olen ihan varma,
Amanda rauhoitteli tytärtään.
-Eemi ei tykkää tästä,
poika puuttui keskusteluun ja tarkoitti omaa ruokaansa.
-Rakas, syöpä nyt,
Aino ojensi rauhallisesti lastaan.
( Ja näköjään yksi kuva on otettu vahingossa näyttökuvana. No, näkyy ainakin, että tarpeilla pelataan =D Eemelillä oli hurja nälkä ja tässä vaiheessa kävi ilmi, että taaperot eivät yhtäkkiä syökään enää kaikkea samaa ruokaa perheen kanssa kuten aikaisemmin. Ihmettelin, kun poika vain istui lautasen kanssa vaikka oli kuolemassa nälkään. Nyt on tiedossa, että taaperot syövät ainakin aamupaloja, joten niitä tullaan jatkossa näkemään tämän ikäisten lautasella ruokailukuvissa. )
Samana iltana valvoessaan Eemelin potan käyttöä Amanda tajusi olevansa armottomasti myöhässä. Sydän alkoi muljahdella oudosti ja hänen jalkansa pettivät alta.
-Mummi,
Eemeli kysyi kummastuneena. Miksi mummi makasi lattialla? Amanda yritti vielä. Hän otti tukea kylpyhuoneen laatoista. Hänen pitäisi nousta ylös. Eemelin vuoksi.
-Mummi?
Amanda yritti vastata pojalle, mutta ei kyennyt enää. Sydän jätti ensin yhden lyönnin välistä, sitten kaksi.
Silmäkulmastaan Amanda havaitsi jotakin tummaa. Kuolema, Amanda tiesi. Itse kuolema oli tullut noutamaan häntä.
Viikatemies katsoi kylpyhuoneesta avautuvaa näkymää ja viittansa suojissa hän rypisti olemattomia kulmiaan.
Amanda tunsi, miten loppukin hänen elämästään oli valumassa tyhjiin. Se oli kuitenkin ollut hyvä elämä, hän ehti ajatella.
Janus. Mies oli viimeinen ajatus, jota Amanda ajatteli. Hänet täytti rajaton rakkauden tunne ja Amanda tiesi kohtaavansa miehensä aivan hetken kuluttua. Viimeinen huokaus ja Amanda oli poissa.
**********
Näin lähti suvun kantaäiti Amanda Tawast, sittemmin Goottila. Olin toivonut, että saan pitää hänet vielä hetken pelissä mukana, mutta toisin kävi. Vaikka en pitänytkään itse Amandasta hahmona, hän oli kuitenkin tämän suvun perustaja ja siksi yksi "suurista". Hyvästi Amanda, rest in peace.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti