Rannalla - Saima Harmaja

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt.

Rannalla - Saima Harmaja

sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Osa 1.10









Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin Aino oli päättäväinen. 





Hän jutteli päivittäin lääkärinsä kanssa ja ravasi testeissä. Pyry seurasi tilannetta ahdistuneena. Hän ymmärsi laittaneensa itsensä tilanteeseen, jonka ilmitullessa kaksi perhettä hajoaisi ja toisessa perheessä oli vielä lapsetkin. Onneksi hän itse sentään oli kykenemätön tuottamaan jälkeläisiä. Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin.




Aino taas paneutui oman kehonsa parantamiseen kaikin mahdollisin tavoin ja usein heillä olikin noina päivinä ravitsevia salaatteja tarjolla.




-Koska isi tulee käymään,
Erno kysyi jälleen kerran ja katsoi toiveikkaasti tätiään.




-Aino,
Pyry sanoi hiljaa, sillä nainen ei vaikuttanut kuulevan pojan kysymystä.




Aino katseli eteensä vain surullisin silmin ja Ernon katse muuttui häkeltyneeksi.




-Minäpä soitan sinun isällesi tänään ja kysyn,
Pyry lopulta sanoi, sillä hän ei kestänyt tilannetta enää hetkeäkään. Aino oli niin... flegmaattinen.




-Ja me voisimme ehkä käydä sillä välin purjehtimassa, kun isäsi on täällä,
hän jatkoi ja potki henkisesti itseään polviin. Miksi hän tarjoutui viettämään tämän ripustautuvan ja henkisesti tyhjän simin kanssa aikaa? Siksi, että Aino oli hänen vaimonsa, Pyry vastasi itselleen ja tunsi jälleen kerran huonoa omaatuntoa.




-Voisimmeko,
Aino äkkiä havahtui ja hänen surullinen hymynsä oli niin hauras, että Pyryä heikotti.
-Minä soitan veljellesi,
hän sanoi ja pakeni paikalta.




-Moi isi! Mennäänkö me kotiin nyt,
Erno kysyi.




Aarre katsoi poikaansa surullisena.
-Ei ihan vielä Erno. Ei ihan vielä.
Hänen sydämeensä sattui kun pojan naama venähti.




Aarteella oli elämässään vielä hieman järjesteltävää ja hän tarvitsi sitä varten hetken. Ihan pienen hetken, hän pyysi itsekseen.
-Mutta... isi voi jo paremmin, paljon paremmin, ja mitä jos me pelattais vaikka shakkia vähän?
-Joo!




-Poika, sustahan on tullut taitava! Mummin on tainnut opettaa sua?
-Niin on,
Erno myönsi ylpeänä.




-Sä päihität oman isäs ihan kohta tässä pelissä. 
-Kun mä tuun kotiin, niin mä voin auttaa sua parantamaan sun peliä,
Ernon lauseessa kaikui kysymätön kysymys ja suru puristi jälleen Aarteen rintaa. Ihan kohta, hän ajatteli, ihan kohta hän olisi riittävän vahvoilla ottaakseen poikansa takaisin, hän lupasi itselleen. Ihan kohta.


**********





Kotona Aarretta odotti Sanna. He olivat jo siinä vaiheessa, että hän oli antanut naiselle kotinsa avaimen. Aarre istui alas ja suuteli tätä.




-Miten Ernon kanssa meni,
Sanna kysyi tasaisesti.




-Paremmin kuin mä osasin odottaa. Ehkä mä pian voin ottaa pojan jo tänne takaisin?
-Ehkä,
Sanna totesi varovaisesti. Aarten mieli oli hyvin hauras toistaiseksi ja häntä pelotti antaa tälle omat uutisensa.




-Kiitos rakas siitä, että sä olet täällä,
Aarre kuiskasi ja suuteli naista uudestaan. Sanna pohti, että hänen täytyi olla yhden sortin hullu alkaessaan suhteeseen miehen kanssa, joka oli niin rikki kuin Aarre oli, mutta sittenhän heitä oli kaksi.




-Kuule Aarre, kun meidän täytyisi vähän jutella.
-Mistä,
miehen ääneen tuli korvin kuultava varovaisuus. Sanna huokaisi, kasasi itsensä ja vastasi sitten:
-Ei tätä voi mitenkään helposti sanoa, joten... olen raskaana.
-Raskaana?
-Niin.
Naisen silmissä oli nyt itsellään varovainen katse.




-Ihanaa,
Aarre henkäisi ja suuteli Sannaa uudestaan. Naisen sydän lähti lentoon ja hän tiesi, että asiat alkaisivat järjestyä. Pian. Hän vaikka kantaisi tätä miestä selässään saadakseen tämän eteenpäin. Hän tekisi kaikkensa. Sanna rakasti Aarretta enemmän kuin ketään muuta koko elämänsä aikana.
-Tule,
Aarre sanoi käheästi ja veti Sannan mukanaan ylös sohvalta.




Hän rakasteli naista varovasti ja Sannan sydän musertui hauraan kosketuksen alla.
-Mä rakastan sua,
hän henkäisi saadessaan täyttymyksen ja Aarre itki onnesta.


**********




Mira ja Arttu olivat lähteneet ulos syömään, ilman lapsia kerrankin.




-Me otetaan puoliksi pitsa Margherita ja mä juon ihan vettä ja toinen ottaa oluen.




-Mitä, etkö sä ota olutta itse?




-En mä nyt tällä kertaa,
Mira vastasi ja katsoi poispäin.




Arttu mietti hetken. Mira ei ottanut olutta pitsan kanssa?




-Sä olet raskaana, etkö olekin?




Nainen meni häkellyttävän hiljaiseksi ja kenellä tahansa muulla tilanne olisi saattanut mennä sellaisenaan ohi silmien, mutta Arttu ei olisi ollut hyvä poliisi, jos hän ei olisi asiaa havainnut. Miran reaktio oli outo.




-Mä luulin, että sä et halua lisää lapsia,
hän sanoi.




-No, nyt sellainen on kuitenkin tulossa,
Mira sanoi kasattuaan kaiken itsevarmuutensa.




Hän oli kuitenkin auttamattomasti myöhässä. Arttu tiesi, että jotain oli vialla. Pahasti.



**********




Pyry on koko ajan kuvitellut, että hän ei kykene saamaan lapsia ja nyt Mira onkin raskaana. Pyrylle. Kuinka he tulevat selvittämään tämän kuvion?















5 kommenttia:

  1. Kääk! Ei hillittömyys mitä juonenkäänteitä!

    Sääliksi käy Ainon asema, toivottavasti naisparalla ei tyystin mieli petä tässä pyörityksessä :| varsinkin kun uskon, että Pyry jää vielä kiinni tästä koko kuviosta... tai ainakin toivon niin. Mies olisi parasta kierittää tervassa, höyhenissä ja verisissä tamponeissa. Anyway, Pyryn kiinnijääminen olisi luultavasti Ainollekin melkoinen nöyryytys, vaikka ihan syytön osapuoli kuvioon onkin.

    Jatkoa odotellen! (Mun pitää selvästi merkitä sunnuntaille mun kalenteriin "Arwen julkaisee uuden osan", kun taas oli näköjään viime sunnuntain osa lipsahtanut mun silmien ohi :D Oon ollut kyllä aika väsynyt erinäisistä syistä, joten koitan sallia itselleni myös vähän muistamattomuutta, vaikka se tiukkaa tekeekin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilanne ihan selkeästi alkaa eskaloitumaan ja vaikka Pyry pyrkii pitämään asiat omassa hallinnassaan on erittäin mahdollista, että piakkoin näin ei ole. Lumivyöry on alkanut syvällä vuoren ylärinteillä ja kohta sitä on mahdoton pysäyttää. Vai onko?

      Sunnuntai tosiaan on julkaisupäivä ja viitaten tuohon jälkimmäiseen kommenttiin, unohdin. Olen itsekin väsymyksen kourissa ja tällä hetkellä lomalla ja tajusin vasta maanantaina tai tiistaina, että sunnuntai meni jo. Olin vähän järkyttynyt. Tänään menossa toista kertaa akupunktioon ja toivon todella, että se tulee auttamaan näihin uniongelmiin. Jos ei, sitten en enää oikein tiedä mitä tehdä, sillä unilääkkeisiin en halua alkaa. Aika näyttää. Saa pitää peukkuja! =)

      Poista
    2. Peukut ja varpaat pystyssä! Ei tosiaan mitään hätää, väsymystä ja julkaisutaukoa ollut tässä itselläkin. Toivottavasti fiilis helpottaa!

      Poista
  2. Älä ota tätä painostuksena tai minään, mut ottaen huomioon että oot tähän asti ilmeisesti julkaissut joka sunnuntai uuden osan (?), halusin varmistaa, että onhan kaikki hyvin :(

    VastaaPoista
  3. Voi apua!! Aino on niin huolissaan ja yrittää saada asiat järjestykseen ja mitä toinen tekee?? Saa lapsen tämän kälyn kanssa :D niin loistavaa!

    VastaaPoista

Osa 1.19

Olen pahoillani etten ole ehtinyt vastailla viimeisien osien kommentteihin. Nämä loppuosat ovat tulleet niin tiukalla tahdilla, että on itse...