Osa 16

Tämä on käytännössä jonkinlainen ylimeno-osa, sillä pelissä oli lapsien kasvatuksen vaihe menossa, joten kuvaaminen jäi hieman vähiin. Pahoittelen osan hajanaisuutta.

**********

Aarre ja Arttu ahkeroivat läksyjensä parissa tunnollisesti.

Amanda auttoi Arttua, sillä hänen vahvuuksiinsa ei kuulunut yläkoulun opettaminen.

Se oli selkeästi enemmän Januksen heiniä, joten mies huolehti Aarteen auttamisesta.

-Äiti. Konstalla olis kotibileet. Saanko mä mennä niihin?

-Onkos tämä se sama Konsta, joka aikoinaan kiusasi sinua?
-O-on. Mitä sitten?

-Ei mitään, kunhan halusin pysyä asioista kartalla. Vastaus on ei.

-Ai miksi?
-Sinä et lähde mihinkään kotibileisiin, joissa aivan epäilemättä on tarjolla alkoholia.
-Äiti!
-Älä korota ääntäsi. Se ei auta. Et ole menossa.

Amanda oli hyvin tyytyväinen itseensä. Hän oli kasvattanut lapsiaan olemaan toistamatta omia virheitään. Hän uskoi rajoihin ja rakkauteen.

Saaren syrjäisen sijainnin vuoksi hän uskaltautui kesäisin olemaan ilman vaatteita auringossa. Sillä tavalla sai niin ihanan rusketuksen ja Januksen se teki aivan villiksi.

Aarre oli kuitenkin enemmän äitinsä poika kuin tämä tiesikään.

Teini-iän myötä Henna oli osoittanut selkeästi, että hän oli kiinnostunut pojasta ja tämä käytti oitis tilanteen omaksi hyväkseen. Ei se aluksi ollut kuin viatonta muhinointia teltassa.

Jälkeenpäin he katselivat revontulia, jotka leimusivat heidän salaisten puuhiensa yllä.

Myöhemmin, paljon myöhemmin, suhde sai selkeästi vakavamman käänteen, vaikka rakkaudesta ei vielä puhuttukaan.

Aarre rakasti kuitenkin Hennaa aivan järjettömän paljon. Yhteisestä sopimuksesta he pitivät ehkäisystä huolta. Henna ei halunnut tulla raskaaksi eikä Aarre kokenut vielä olevansa tarpeeksi kypsä ollakseen isä.

Muuten suhde ei ollut mitenkään kallioon veistetty.
"Siis mitä?! Se on ollut Konstan kanssa rannalla?!"

"Miten se voi tehdä tän mulle?!"
Aarre katseli järkyttyneenä kuvia, joissa Henna nojaili hänen vanhaan vihamieheensä Konstaan.

Hän ei aikonut kuitenkaan luovuttaa. Ei näin helpolla. Henna oli hänen elämänsä suuri rakkaus, siitä Aarre oli aivan varma. Hänen pitäisi vain saada Hennakin näkemään asia.

Mietteliäänä poika kokkaili itselleen aamupalaa seuraavana aamuna.

Hän meni isänsä työhuoneeseen syömään ja mietti, miten ottaisi asian puheeksi.

-Sinä olet niin hermostunut, että hermostutat minutkin. Kakaise ulos Aarre. Mikä vaivaa?

-Tiesitkö sä heti, että sä rakastit äitiä?
Janus jähmettyi. Nyt tuli vaikea kysymys. Hän pohti hetken ja päätti sitten olla niin rehellinen kuin se oli mahdollista ja järkevää.
-Ei, en tiennyt. Äitisi tunsi aluksi vahvemmin kuin minä.
-Ai. Miten äiti sitten voitti sut puolelleen?
-Päättäväisyydellä. Sitä jos mitä sinun äidilläsi on. Hän ei antanut periksi missään vaiheessa ja jossain kohtaa vain ymmärsin, että rakastan häntä.

-Koskeeko tämä tiettyä Henna -nimistä tyttöä tämä kysely?
-No...
Aarre meni tosi vaikeaksi ja punastui korviaan myöten.
-Oletko sinä epävarma omista tunteistasi?
-Ei, en oo.
Jaha. Poikaparka.
-Sinun täytyy vain ottaa ensimmäinen vakava askel ja katsoa mihin se johtaa.

**********

Pikkuhiljaa pääpaino alkaa siirtyä tulevan sukupolven simeihin ja tässä nyt oikeutetusti ensimmäisenä Aarre. Voin kertoa jo nyt, että hänestä ei tule suvun jatkajaa, vaikka tovin sitä pohdinkin. Hän ei olisi ollut huono vaihtoehto, mutta nuoremmat vetivät tällä kertaa pidemmän korren. Perehdymme kuitenkin hänenkin luonteeseensa sekä elämäänsä ja jatkossakin sisarukset pysyvät aika paljon mukana tarinassa perijän rinnalla. Tällä kertaa olen onnistunut antamaan aikaa muidenkin kuvioille, en pelkästään perijöille.

Alkupään kuvissa vilahtaa Amandan ja Januksen kolmaskin lapsi, Aino, eli tyttö sieltä vihdoin tuli! Vasta nyt jälkeenpäin tajusin, että en ollut ottanut kuvia lainkaan Ainon syntymästä tai vauva-ajasta. Vauvan, taaperon ja lapsen kasvattaminen vei pelissä ihan kauheasti aikaa ja energiaa, varsinkin kun molemmat aikuiset vielä kävivät töissä päivisin. Toivon kovasti, että tulevaisuudessa pystyisin vähän paremmin pitämään lapset vielä näissä kuvioissa mukana ja suvun tämänhetkisellä ( pelissä siis ) varallisuudessa se alkaa ehkä ollakin jo mahdollista, sillä töitä ei hetkeen tarvitse tehdä =D