Rannalla - Saima Harmaja

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt.

Rannalla - Saima Harmaja

sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Osa 1.13

 







-Lastenhuonetta täytyy uudistaa. Ehkä mä maalaan seinät keltaisiksi. Tai vihreiksi. Violettikin vois olla hyvä.




-Jos nyt et kuitenkaan itse maalaisi. Mä en usko, että sulle tekee hyvää hengitellä maalihöyryjä kultaseni,
Amanda toppuutteli.




-Mitä sä oikein siitä kalenterista etsit,
Aino kysyi Pyryltä tämän seisottua sen edessä hyvän tovin.




-Mä vaan pohdin, että kuinka paljon tässä on vielä aikaa,
Pyry vastasi äkkiä.
-Paljon,
Aino sanoi nauraen, mutta Pyryä ei naurattanut. Aikaa ei ollut paljon. Miran raskaus alkoi olla loppusuoralla ja Pyryä hirvitti. Joka päivä hän eli palan tunne kurkussaan. Hän tiesi, että ratkaisuja pitäisi tehdä suuntaan tai toiseen, mutta totuuden nimissä hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä hän valitsisi.




-Miten sun raskaus on sujunut? Koska sulla olikaan laskettu aika?




Mira katsoi kälyään vähän ylenkatseellisesti hymyillen. Tämä nainen tässä oli hänen pahin kilpailijansa eikä edes tiennyt sitä. Aino ei tiennyt, että hän rakasteli edelleen säännöllisesti tämän aviomiehen kanssa. Mira myönsi järkyttyneensä kuultuaan, että Aino odotti lasta. Hän oli olettanut, että Pyry ei koskisi enää vaimoonsa rakastuttuaan häneen. Nopeasti hän oli kuitenkin päässyt järkytyksestään yli ja Miran varmuus Pyryn tunteista ei suinkaan ollut vähin tekijä tässä.
-Laskettu aika on ihan kohta. Tämä vauva tulee hetkenä minä hyvänsä.




-Vavva,
Konsta mongersi sohvalta iloisesti.




-Miten... Anteeksi, että mä utelen, mutta kun mä ymmärsin, että sä et enää halunnut lapsia Artun kanssa?




-En mä halunnutkaan,
Mira sanoi ja asetti kätensä rakastavasti vatsansa ympärille.




-Asioita joskus vaan tapahtuu. Pidä se mielessä Aino,
Mira äkkiä sanoi ja hänen äänessään kuulsi varoitus.




Aino katsoi sanattomana Miraa. Mitä tämä oikein tarkoitti? Mitä asioita tapahtuu? Hän ei ymmärtänyt yhtään mistä tämä puhui.




-Kyypyyn,
Konsta äkkiä sanoi vaativasti sohvan nurkasta ja se veti molempien naisten huomion puoleensa.




-Mun näköjään on lähdettävä pesemään yksi likainen pikkupoika,
Mira sanoi huojentuneena.




-Ei äiti. Ei. Aino!




-Jaha, poika on valinnut kylvettäjänsä. Sopiiko se sulle? Totta puhuen mun vatsa alkaa olla jo tiellä pienokaisia kylvetettäessä.




-Ei tietenkään haittaa. Ilomielin mä vien.




-Kiitos,
Mira sanoi lyhyesti ja siirtyi katselemaan ikkunasta ulos. Hän ei yhtään tiennyt mihin tämä kaikki päättyisi ja milloin, mutta jotenkin tilanteen oli lauettava.




Hän ei rakastanut enää lainkaan miestään ja totta puhuen hän ei ehkä olisi halunnut lisää lapsiakaan, mutta Pyry... Miran sisintä kouristi ajatuskin miehestä. Tämä oli vuoteessa niin kiihkeä! He sopivat vain täydellisesti yhteen, nainen tuumi. Häntä ei suoraan sanottuna kiinnostanut se, keitä kaikkia hän satuttaisi matkan varrella. Hän halusi omaa onneaan ja se onni oli Pyry. Mira oli valmis tekemään kaikkensa saadakseen tämän. Samassa Mira tajusi, että häntä kouristeli jokin muukin kuin ajatus Pyrystä. Nainen ähkäisi.




-Mun synnytys taisi käynnistyä. Voisitko sä jäädä tänne lasten kanssa siksi aikaa kun mä lähden sairaalaan? Ennen kuin Arttu ehtii kotiin asti?
-Tietenkin! Mene. Mene nyt ihmeessä!




Miran lähdettyä taksilla kohti sairaalaa, Aino alkoi pestä likaista, pientä veljenpoikaansa. Konsta oli niin reipas, Aino ajatteli. Samalla hän hämmästeli sitä, että miksi ihmeessä Arttu oli tulossa kotiin lasten luokse? Eikö veljen paikka olisi vaimonsa rinnalla sairaalassa? Hän ei ymmärtänyt oikein yhtään mitään näistä kummallisista kuvioista.



**********





-Hei rakas. Voi mikä päivä,
Aino halasi miestään tiukasti.




-Mikäs tässä päivässä oli niin erikoista,
Pyry kysyi.




-Arttu ja Mira sai kolmannen lapsensa. Sieltä tuli pieni tyttö.




Pyryltä loppui happi. Hän kalpeni silminnähden. Miksei Mira ollut ilmoittanut mitään?




Aino katseli kummastuneena vaihtelevia ilmeitä miehensä kasvoilla. Miksi Pyry kalpeni noin?
-Onko jotain vialla,
hän kysyi varautuneesti.




-Ei, ei tietenkään. Mä vaan ajattelin... Sä olet kanssa pian sairaalassa. Hurja ajatus.




-On siihen nyt kuitenkin vielä jokin hetki aikaa,
Aino suikkasi helpottuneena suukon miehensä poskelle.




-Sä olet jotenkin vaisun oloinen edelleen,
Aino sanoi vetäydyttyään pois. Pieni epäilyksen siemen oli alkanut hiertää hänen sisimmässään. Jotain oli vialla.




-Vaisu? Anna mä vien sut vuoteeseen ja näytän sulle kuinka vaisu mä olen,
Pyry sanoi flirttaillen.




Hän ei ollut aikapäiviin koskenut vaimoonsa ja Pyryä itseäänkin hämmästytti miten kiihkeästi hän halusi Ainoa. Naisen täyttymys väreili hänen ympärillään ja haikeana Pyry mietti, että tämä kaikki oli tapahtunut heidän liittonsa kannalta aivan liian myöhään. 


**********





Pari kuukautta myöhemmin Arttu oli heidän ovellaan.
-Arttu. Ihana nähdä sua,
Amanda sanoi ja halasi lämpimästi keskimmäistä lastaan.




-Onko sulla jokin hätänä,
Amanda kysyi äkkiä aavistuksen ottaessa hänet valtaansa.




-Mä en tiedä äiti. Ehkä onkin. Mä en osaa laittaa ihan sormeani sen ongelman päälle, mutta jotain on vialla.
-Et kai sä ole sairas? Tai Mira tai lapset?
-Ei, ei sentään. Se on jotain muuta ja mä en vielä haluaisi puhua siitä sen tarkemmin. Mä tarvitsin vaan hetken aikaa ajatella. Saanko mä jäädä tänne yöksi?
-Tottakai.




He juttelivat pitkälle yöhön, äiti ja poika. Arttu varoi paljastamasta syvimpiä epäilyksiään.





Hän oli melko varma siitä, että Miralla oli joku toinen ja hän epäili jopa, että Elisabeth ei ollut hänen oma tyttärensä. Liikaa asioita oli vain pielessä. Aivan liikaa. Enää oli jäljellä yksi kysymys. Kuka se toinen oli?




**********




Miran ja Artun ajastin on pyörähtänyt käyntiin ja näyttää olevan vain ajan kysymys, että he jäävät kiinni tai kertovat itse omasta petoksestaan. Käykö näin ja jos käy, niin mitä luulette: onko heillä selkärankaa tunnustaa suoraan tekonsa vai jäävätkö he rysän päältä kiinni?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Osa 1.19

Olen pahoillani etten ole ehtinyt vastailla viimeisien osien kommentteihin. Nämä loppuosat ovat tulleet niin tiukalla tahdilla, että on itse...