Osa 1.9

-Onko sinulla ollut säännölliset kuukautiset ja milloin ne alkoivat?

-En minä jaksa muistaa. Onko tämä tärkeää?

-On. Tämä on yksi tärkeimmistä kysymyksistä, sillä raskaus liittyy asiaan vahvasti. Olethan sinä koulussa varmasti oppinut jotakin biologian tunneilla?

Aino tunsi olonsa niin toivottamaksi. Pyry ei ollut täällä hänen kanssaan. Voi miksi? Miksi hänen piti käydä tämä läpi yksin? Eikö aviomiehen tullut tukea vaimoaan niin myötä kuin vastamäessä? Mikä heidän liitossaan oli vialla? 

-Aino. Onko sinulla muitakin huolia?

-Minä... Minun liittoni ei ehkä kestä tätä lapsettomuutta,

Aino nyyhkäisi.

Lääkäri huokaisi syvään, mietti hetken.

-Oletko sinä nyt ihan varma, että haluat lapsen tähän tilanteeseen?

-Minä haluan lapsen, ihan mihin tahansa tilanteeseen. Vaikka yksin. Kaipaan pienokaista käsivarsilleni niin hirvittävän paljon.

-Minä en voi luvata sinulle lasta Aino,

lääkäri vastasi hiljaisella äänellä.

-Mi-mikä minulla sitten on? Enkö minä voi saada lapsia koskaan?

-Sitä minä en sanonut, sillä tutkimuksia täytyy ensin tehdä, mutta jos aloitettaisiin näistä tärkeistä kysymyksistä eli kuukautiset. Kerrotko minulle vähän niistä?

-Ne alkoivat kai joskus yläkoulun alkupuolella. En ihan tarkasti muista. Ne tulevat kellontarkasti joka kuukausi. Kiertoväli on 28 päivää.

-Se on erittäin hyvä asia. Tasainen kierto, oli sen väli pidempi tai lyhyempi, on tärkeää. On todennäköistä siis, että ainakin kehosi toimii kuten sen pitääkin. 

-Mikä sitten voi olla vialla?

-On täysin mahdollista, että sinulle ei kierrosta huolimatta kehity munasoluja.

Lääkärin sanat jäivät ilmaan leijumaan ja Ainosta tuntui, että ne resonoivat hänen kehossaan sydämenlyöntien tahtiin.

-Ei kehity munasoluja?

Kysymys oli pelkkä kuiskaus, hädin tuskin kuultavissa.

-Se on vain yksi veikkauksista. Meidän on otettava kokeita, sillä syitä voi olla monia muitakin. En voi lähteä arvailemaan. Lähdetään toimenpidehuoneeseen. Hoitaja saa valmistella sinut.

Aino katseli ohi kävellessään, miten odotusaulassa istui kaksi naista. Toinen luki kirjaa kaikessa rauhassa, toinen vaikutti jännittyneemmältä. Päässä humisi. Hänen koko kohtalonsa ratkeaisi pian. Olo oli epätodellinen.

Kello oli seitsemän yli kymmenen eikä maailma ollut selkeä. Yksinäinen Aino raahautui peloissaan lääkärin perässä, pakottaen jalkansa liikkumaan. Ne tuntuivat niin raskailta. Hengitys takertui kurkkuun.

Toimenpiteen jälkeen Ainoa pyydettiin lepäämään ja oletuksistaan huolimatta nainen nukahti. Pieni kyynel vierähti nukkuvan naisen silmäkulmasta tyynyyn, suli sinne jälkeä jättämättä.

Sillä välin Sanna työskenteli varmoin ottein. Häntä vähän hirvitti tämä nykyinen asiakas eikä vähiten sen vuoksi, että hän tapaili naisen isoveljeä. Aino ei tiennyt siitä vielä mitään.

Aarre oli kertonut, miten Ainon toive oli jo teini-ikäisestä alkaen ollut saada lapsi.

Toisille se oli vaikeampaa kuin toisille, sen Sanna tiesi jo ammattinsa puolesta. Hän ei kuitenkaan antanut tunteidensa tulla ammattimaisuutensa tielle. Oli tärkeää, että ongelman syy saataisiin selville.

Senkin uhalla, että vastaus olisi liian surullinen kerrottavaksi.

-Haluaisitko istua alas?

-Ei, en halua. Kerro suoraan. Minä en voi saada lapsia, eikö niin?

-Sinulla on simodiaalinen simleksia ja se estää sinun raskaaksi tulosi,

Sanna sanoi hiljaa.

-Voi ei! Minä niin tiesin tämän,

Aino puhkesi nyyhkytyksiin.

Sanna häkeltyi hetkeksi. Hän oli toki tottunut kaikenlaisiin tunteenpurkauksiin toimenpidehuoneissa, mutta mitä hänen pitäisi nyt tehdä? Nousta halaamaan mahdollista tulevaa kälyään? Ei, ei sentään. Tulevaisuus oli vielä avoin. Heille molemmille.

-Aino, en minä sanonut, että sinä et voi saada lasta. Sanoin vain, että kyseinen vaiva estää raskautumisen. Meillä on kuitenkin olemassa lääke, josta mitä todennäköisimmin on apua tähän vaivaan.

-Mitä todennäköisimmin?

-Olisin todella epäammattimainen, jos lupaisin sinulle raskautta Aino. Voin luvata vain mahdollisuuksia. Vaivasi on hoidettavissa, luonto tekee sitten loput, jos tekee.

**********

Aino on vihdoin konsultoinut lääkärin kanssa ja tarinasta selviää, että Aarteenkin elämä on saamassa, ehkä, uuden suunnan. Onko vihdoin aurinkoisempia päiviä luvassa Tawastien suvulle?

Osa 1.8

-Hei rakas,

Aino sanoi lämpimästi ja halasi veljenpoikaansa. Aino oli oikein hyvä halaaja ja Erno tunsi olonsa rakastetuksi, vaikka kaipasikin kovasti isäänsä.

-Miten koulussa on mennyt? Näen, että sä oot ehtinyt käydä jo uimassakin koulun jälkeen,

Aino naureskeli.

-Koulussa on tosi kivaa! Täällä on ihan hurjan mukavia tyyppejä, vaikka mä kaipaankin mun omia kavereita Simbystä vähän.

-Tottakai kaipaat! Se on ihan ymmärrettävää. Katsotaan, jos saataisiin vaikka yökyläily järjestymään joskus lähitulevaisuudessa. Täällä meillä kun on tuota tilaa majoittaa vaikka useampikin pikkupoika kerrallaan.

-Mä voin mennä heti soittamaan!

-Jos nyt kuitenkin söisit ensin ruuan loppuun.

-Ai niin joo.

-Pojillehan voisi pystyttää teltankin tuonne takapihalle.

-Nyt kesällä on niin lämmin, että he pystyisivät nukkumaan siellä vaivattomasti.

-Niin, ja rannallakin on telttoja,

Aino pohti mietiskellen.

-Sinne tosin täytyy mennä kyllä sitten itsekin vahtimaan paikan päälle, mutta mähän voisin auttaa poikia paahtamaan vaahtokarkkeja!

-Sä olisit tosi hyvä äiti. Miks sulla ei oo omia lapsia?

Naisten haarukat pysähtyivät vain aavistuksen, mutta pysähtyivät kuitenkin. Syvä suru valui Ainoon.

-Joskus se vaan ei ole niin helppoa. Lapsia ei vain hankita,

hän sanoi murheellisella äänellä ja Erno katsoi tätiään hämmentyneenä. Hän tunsi tästä huokuvan surun ja se liikutti pientä poikaa. Nopeasti hän kävi halaamassa tätiään, kiitti ruuasta ja poistui sitten leikkimään.

-Sä olet ihan kohta menossa niihin tutkimuksiin,

Amanda sanoi hellästi ainoalle tyttärelleen ja puristi tämän sormia lohduttavasti.

**********

-Mitä ihmettä sä täällä teet? Oli todella varomatonta tulla tänne!
-Älä hupsi! Mä kuulin Artun kautta, että Aino on Simbyssä sairaalassa, joten se on vaikka kuinka ja monta tuntia poissa ja sun anoppis on töissä.
-Totta,
Pyry myönsi häkeltyneenä.

-Mennään sisälle istumaan tästä helteestä.

Ja mahdollisten näkevien silmien alta, Pyry pohti äänettömästi.

-Aino pyysi muakin lähtemään sairaalaan, mutta mä olin kirjoittanut mun kalenteriin, että mulla on töitä.

-Mä tiedän jo, että vika on mussa, joten mulla ei oo tarvetta mennä niihin tutkimuksiin. Tämän jälkeen Ainokin tietää, valitettavasti, enkä mä tiedä mitä sitten tapahtuu.

-Mitä sä haluaisit että tapahtuu?

-Halut ja tosielämä ei aina kohtaa Mira.

-Hienosti ne kohtas mökillä.

Pyry kumartui eteenpäin ja otti Miraa kädestä. Se oli tietysti virhe ja Pyry tajusi sen melkein heti.

-Se, mitä mökillä tapahtui, ei voi toistua. Ei vaikka mä kuinka haluaisin.

-Sä siis haluat,

Mira kysyi tukahtuneella äänellä ja hänen silmissään oli katse, joka sykähdytti Pyryä aivan väärällä tavalla. Hän kirosi hiljaa mielessään.

-Tietenkin haluan,

hän silti kuuli vastaavansa.

-Ehkä meidän sitten pitäis tehdä asialle jotain?

-Ehkä meidän pitäis olla tekemättä.

Mira ei kuitenkaan kuunnellut, sillä hän oli yhtä huumaantunut heidän yhteisistä rakasteluistaan mökillä kuin mitä oli Pyrykin. Hän ei kyennyt oikeastaan ajattelemaan mitään muuta, jos totta puhuttiin. Miran koko olemus janosi miestä eikä hän ollut kyennyt rakastelemaan oman aviomiehensä kanssa sittemmin.

-Tää on hulluutta,

Pyry sanoi, mutta johdatti silti naisen yläkertaan.

He riisuivat toisensa lähes repien vaatteet yltään. Pyry tajusi odottaneensa tätä hetkeä jo kauan eikä Mira pettänyt hänen odotuksiaan tälläkään kertaa. Se oli kiihkeää ja nopeaa, mutta kaikkinensa erittäin tyydyttävää.

Jälkeenpäin Pyry suuteli Miraa intohimoisesti. Hänen koko kehonsa kurottautui naisen puoleen ja hän mietti, että mitä ihmettä hän tekisi tulevaisuudessa tälle asialle? Näin ei voisi jatkua.

-Mä rakastan sua,

Mira kuiskasi kiihkeästi ja se herätti Pyryn.

-Niin mäkin sua,

hän vastasi ja ymmärsi, että se oli totta! Voi paska!

**********

Pyry ei näytä pääsevän Mirasta irti, kuten ei nainen myöskään Pyrystä ja nyt he ovat tajunneet rakastavansa toisiaan. Mihin tilanne johtaa?

Seuraavassa osassa keskitytään Ainoon, joten vielä tovin joudutte odottelemaan mitä näille kahdelle pariskunnalle tapahtuukaan.