Osa 4

-No, miten meni treffit Rohanin kanssa?

-Ei ne olleet treffit.

-Ai ei? Mitä ne sitten oli?
-No, tapaaminen.
-Mitä sillä tapaamisella sitten tapahtui?

-Me käytiin kuntosalilla ja tultiin tänne sitten... juttelemaan.
-Ei mitään muuta? Ei pussausta eikä mitään?!
-Ehkä me vähän pussattiinkin.

-Olihan ne sitten treffit.
-No ei varsinaisesti. Ei me seurustella eikä mitään.

-Se on täällä. Oot sitten ihan vaiti etkä kysele mitään tollasta nyt,
Amanda suhahti varoittavasti.

-Moikka. Mikä sut tänne lennätti?

-Tulin tapaamaan sua, tietty. Moi Cassandra.
-Moi.

-No tervetuloo sitten vaan, jos tällanen tyttöseurue kelpaa.
-Tytöt kelpaa aina.

-Siis mitä? Etkö sä ookaan poikiin suuntautunu? Mua on petetty!
-Mä osaan salailla asioita tarpeen tullen ja näköjään oon hyvä siinä.
Cassandra kuunteli ja katseli tarkasti noiden kahden keskustelua. Selkeästi näiden välillä oli enemmän kuin Amanda oli antanut ymmärtää.

-Sun pitäis varmasti harkita uraa näyttelijänä.
-Mistä sä tiesit, että se on mun unelma? Oletko sä noita?

-Mä oon vaan tosi tarkkanäköinen.
-Sitten sä varmasti oot huomannut, että mä flirttaan sulle minkä ehdin.

-Mitä? Oikeesti?
-Sä ootkin siis muuten tarkkanäköinen, mut sokea sun itses suhteen. Ihan psykologiainesta siis.
-Mä taidan lähteä tästä, niin te saatte jäädä flirttailemaan kahdestaan.
-Kiitti Cassie,
Rohan sanoi ja iski silmää Cassandralle.

-Vihdoin se lähti. Mä oon halunnut suudella sua ihan kauheesti koko aamun,
Rohan mutisi ja veti Amandan kylkeensä kiinni ja suuteli.

-Sä koidut vielä mun turmioksi Rohan.

-Niin on varmaan tarkotuskin.

-Sä aiot viedä mut syntisille teille? Niinkö?
-No jos nyt vähän. Haittaako se?

-Ei. Eipä kai se haittaa.
-Mä oon ihan sekasin susta.
-Ai oot vai?

-Oon. Mä en pysty ajattelemaan mitään muuta ku eilistä. Kiitos muuten siitä.
-Kiitos itelles. Sä olit tosi kärsivällinen mun kanssa.
-Ei, en ollu. Jos mä olisin ollu kärsivällinen, niin mä en olis vienyt sua sänkyyn vielä ollenkaan, mut mä en mahda itelleni mitään. Mä haluun vaan suudella sua. Koskettaa sua.
-Suutele siis ja lopeta puhuminen.

Miten ihanalta se tuntuikaan! Amandan sydän sykki kiivaasti ja eilisen muistot alkoivat pyöriä nyt hänenkin kehossaan tuntuvina väreinä.

-Mitä jos siirrytään sisälle tästä ennen kuin asiat lähtee täysin käsistä. Tässä on kuitenkin naapuri ihan tuossa kukkulan päällä ja Cassandra taatusti kattelee tännepäin,
Amanda sanoi ja irrottautui lempeästi kauemmas.

Tällä kertaa se ei vienyt kahta tuntia päästä asiaan asti. Sen sijaan nuoret rakastelivat kolmasti ennen kuin Rohan lähti kotiin. Sen jäljiltä Amanda oli erittäin väsynyt. Hän tajusi kyllä, että jotain jäi häneltä kokematta. Jokin, jonka pitäisi olla jotain... enemmän. Hän oli lopultakin varsin tietämätön asioista, sillä ei näistä oltu hänen kotonaan puhuttu. Amanda kaivoi kännykkänsä esiin ja etsi sen kautta tietoa Simglestä. Sen jälkeen hän ymmärsi ihan täysin mitä uupui hänen rakastelustaan Rohanin kanssa. Ehkä se tulisi ajan kanssa, hän pohti.

**********

Rohan ja Amanda näyttävät muotoutuvan pariskunnaksi. Heidän välillään on kohtalainen kemia, mutta riittääkö se? Nousevatko heille tunteet myöhemmin?

Tännekin puolelle tosiaan pahoittelut siitä, että en ole kyennyt vastaamaan edellisen osan kommentteihin. Viikko on ollut emotionaalisesti äärimmäisen rankka ja jatkuu näköjään edelleen. Uskoisin, että parin viikon sisään tilanteet itse kunkin elämässä alkavat helpottaa ja kriisinhallintaa ei tarvita enää tässä määrin. Kiitos kaikille! 💗