Rannalla - Saima Harmaja

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt.

Rannalla - Saima Harmaja

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Osa 3









Cassandra ei ollut liioitellut. Hänen sanojensa jälkeen Amanda oli avannut silmänsä ja nähnyt, että Wolfgang oli toden totta aivan lääpällään häneen. Amanda itse ei jakanut vastaanvanlaisia tuntemuksia ja hän kokikin olevansa hieman kiusaantunut löytäessään Wolfien kotinsa läheisyydestä eräänä päivänä.
-Moi Ami.




-No moi. Ootko sä täällä stalkkaamassa mua?




-Mi-mitä? En tietenkään!




-Rauhotu, se oli vitsi.
Paitsi ettei ollut.




-He-he. Mä jo pelästyin.




"Niin sun sietikin pelästyä."
-Sori, mut mun tarvii mennä. Nähdään koulussa!
-Ami?
Amanda ei jäänyt kuuntelemaan. Hän kääntyi vain ympäri, vilkutti iso hymy kasvoillaan ja käveli kotiin.




Lähes hänen naapurissaan asui Elderberryjen perhe. Amanda oli päättänyt, että Wolfie oli saatava pois hänen kannoiltaan keinolla millä hyvänsä ja perheen poika, Rohan, oli juuri sopiva tälle suunnitelmalle. Poika oli pehmeä ja kiltti, ihan eri luokkaa kuin Wolfgang, joten Amanda uskoi pystyvänsä käsittelemään tätä. Sitä paitsi Rohan oli tosi kivan näköinen, hän tuumi itsekseen ja hymyili vinosti. Ei siitä ainakaan haittaa ollut.




-Moi Rohan,
Amanda sanoi matalalla ja pehmeällä äänellä löytäessään pojan lähes ilman vaatteita altaasta.
-Moi Ami,
tämä vastasi ja nosti toista kulmaansa. Hyvä. Viesti oli sillä taholla ymmärretty.




-Hei, oletko sinä Rohanin ystäviä? Minä olen Eleanor.
-Rohan, oletko jo uinut 20 kertaa altaan ympäri? Ja hei uusi ystävä, minä olen Ekram.
-No hei,
Amanda mutisi. Hän ei ollut ajatellut, että Rohanin vanhemmat tunkisivat hänen suunnitelmiensa tielle.
-Tule uimaan meidän kanssa,
Eleanor kehotti.




Uiminen tarkoitti tässä tapauksessa sitä, että vanhukset istuivat altaan reunalla ja odottivat Amandan pitävän heille seuraa. Tilanne alkoi olla lievästi tuskastuttava.




Sitten Rohan nousi altaasta ja viittasi Amandan luokseen. Kylmät väreet selkäpiissä Amanda tunsi, kuinka he olivat tiiviin tarkkailun kohteena.




-Mentäisiinkö jonnekin,
Rohan kysyi hyvin hiljaa.




-Mä olin itse asiassa menossa kuntosalille. Haluaisitko sä tulla mukaan,
Amanda kysyi niin äänekkäästi, että Rohanin vanhemmat takuulla kuulivat. Ehkä he antaisivat heidän mennä kahden eivätkä tuppautuisi seuraan sinnekin. Hän oli ollut oikeassa. Kuntosali kuulosti Rohanin vanhemmista juuri niin viattomalta, että he antoivat pojalle autonsa lainaan.




Keskustan kuntosalilla oli kahvila ja kylpylä samassa. Amanda oli kovasti halunnutkin käydä täällä tutustumassa ja nyt siihen vihdoin tarjoutui hyvä tilaisuus.




-Tosi kiva, että lähdit mun mukaan.
-Mun vanhemmat osaa olla tosi tunkeilevia.




-Nehän oli tosi herttaisia!




-Onhan ne, tietyllä tapaa, mut jos mä haluaisin oikeasti viettää aikaa jonkun kanssa kahdestaan, ni se ei oikein onnistu, sillä ne vahtaa mun jokaista liikettä.




-Ne vaan huolehtii susta.
-Niinhän ne kai tekee, mut en mä halua niiden olevan paikalla kun mä flirttaan sun kanssa.
-Flirttaatko sä mun kanssa?
-Ihan hetikohta.
Amanda nauroi helkkyvästi.
-Mennään kuitenkin ensin salille, jooko?




Rohan ehdotti, että Amanda kokeilisi nyrkkeilyä. Hän näytti ensin pari liikettä ja alkoi sitten itse tehdä punnerruksia.




Treenin jälkeen nuoret siirtyivät saunaan rentoutumaan. Oli todella kutkuttavaa istua Rohanin vieressä, pelkästään pyyhkeet ympärillä.




-Ihanan lämmintä. Ja tiedätkö, musta on tosi mahtavaa, että just sä kävit pyytämässä mua tänään sun mukaan. Mä en aio pitää kynttilääni vakan alla vaan sanon ihan suoraan, että oon oikeesti kiinnostunut susta.




Amanda naurahti hermostuneena.
-No, se tunne on molemminpuolinen. Haluaisitko sä suudella mua?
-Ai että haluaisinko? Totta helvetissä!
Sen jälkeen Rohan kurottautui Amandan puoleen ja suuteli tätä niin, että veri alkoi kiertää molempien suonissa varsin nopealla tahdilla.
-Mitä jos mennään mun luo,
Amanda kysyi hengästyneenä.
-Joo, mennään.




-Se oli mun ihan ensimmäinen suudelma,
Amanda tunnusti heidän päästyään viimein hänen kotiinsa.




-Oliko? Ei olis uskonut.




-Oletko sä suudellut paljonkin?
-Muutamaa tyttöä.
-Vai muutamaa? Hyvä, että ees toinen meistä tiesi mitä teki.
-Haluaisitko sä tutkia tätä asiaa vähän syvällisemmin? Vaikka makkarin puolella?
Kohahdus Amandan veressä oli vastaus pojan kysymykseen.




-Mun on lienee turha sanoa, että en oo tehnyt mitään tällaista koskaan ennen.




-Ei se haittaa. Mä olen ja me edetään vaan ihan just niin pitkälle kuin sä oot valmis menemään. Ja kaiken varuilta tiedoksi, että mulla on kortsuja kyllä, jos niille tulee tarvetta.




Ja tulihan niille, paria tuntia myöhemmin, kun ensin oli opeteltu kunnolla miten suudellaan, kun Rohan oli varovasti kosketellut ensin vaatteiden päältä, opastanut Amandaa mistä tämän piti häntä koskettaa ja lopulta vaatteet olivat kuoriutuneet pois yksi kerrallaan, varovasti ja hitaasti.




**********



Kolmannessa osassa on päästy siihen asti, että Amanda on valinnut itselleen jonkun, jos kohta ei ihan poikaystävää ainakaan vielä tässä vaiheessa. Mitä arvelette, seuraako tästä suhteesta jotain syvempää ajan kanssa?

Mulla on tuo MCCC -mod, joten pelissä täytyy olla koko ajan erittäin varovainen. Olin vielä tuolla Elderberryjen tontilla, kun Amanda ja Rohan alkoivat kävellä sisään taloon. Onneksi tarkistin mitä he olivat menossa tekemään, sillä he olivat matkalla yrittämään vauvaa!!!! Mä en ole edes valinnut teiniraskautta siinä mahdolliseksi, mutta näköjään se on sitä optiona 😳












sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Osa 2









-Miten mä osaan laittaa ruokaa? Mä kokkasin paljon laivalla kokin apulaisena.




-Oliko se sun vanhempien laiva sitten?




-Ei, mun vanhemmat oli silloin jo poissa.




-Mä oon pahoillani. Eikö sulla oo muita vaatteita? Mä voisin tuoda sulle kotoa sellaisia, joita mä en enää käytä. Me taidetaan olla aika samankokoiset.




-Ei sun tarvii...
-Ei ehkä tarviikaan, mut mä haluun. Et sä voi koko vuotta olla noissa vaatteissa.




-Mmm... Kiitos. Sä oot tosi kiltti. Salaatti on nyt valmis. Haluatko maistaa?
-Tottakai!




-Mihin sun vanhemmat kuoli?




Amanda meni vaikeaksi. Oli helppo sanoa, että vanhemmat olivat poissa, mutta pitäisikö nyt alkaa runoilla heille kuolemakin?




-Mä oon tosi pahoillani. Se taisi olla tosi henkilökohtainen kysymys. Ei sun tarvii vastata. Mä nään, että asia on sulle vaikea.
-Kiitos.




-Sä oot kyllä aika salaperäinen tapaus.




-Niin. Niin mä taidan vähän olla.




-Saat sä ollakin ja ainakin koulun kundit on ihan kuumina sun perään.




-Ai onko?
-On, on! Wolfie varsinkin. Etkö sä oo nähny? Ihan oikeesti Ami, sun pitää alkaa avata sun silmiäs vähän! Ootko sä kattonut ketään kenen kanssa sä haluaisit alkaa olemaan?
-No... en oikeestaan.




Onneksi Cassandran piti lähteä, sillä Janus tuli hakemaan tyttöä kotiin töistä tullessaan. Amanda alkoi olla todella väsynyt ystävänsä kyselyihin. Hän ei halunnut valehdella, mutta totuus... ei hän haluaisi kertoa sitäkään. Amanda odotti, että kuuli ystävänsä auton lähtevän ja ajavan pois.




Sen jälkeen hän käveli rantaan. Mainingit hellivät laiskasti hiekkaa, meri oli niin tyyni kuin se ikinä voi olla. Aina liikkeessä, Amanda pohti. Miten hän kertoisi kenellekään, että hän tuli suvusta, jossa naisten odotettiin avioituvan valmiiksi valitulle puolisolle? Että hän oli karannut järjestettyä avioliittoa merille? Eivät tavalliset simit ymmärtäneet sellaista eikä hän halunnut joutua selvittelemään asiaa. Se oli hyvin henkilökohtaista. Kipu perheen menettämisestä raastoi häntä vieläkin hetkittäin, vaikka hän ei voinut väittää vanhempiensa koskaan olleen hänelle minkäänlainen turvapaikka. Sen vuoksi Mila oli hänestä niin kovin eksoottinen. Tämä oli äidillinen. Pieni itsesäälin kyynel vierähti Amandan poskelle ja hän pyyhki sen kiukkuisesti pois. Ei. Hän ei alkaisi itkemään sitä, että lapsuus oli ollut kylmä ja kova. Hän voisi muokata oman tulevaisuutensa kuten itse haluaisi ja Amanda tiesi varmasti lähtevänsä takaisin merille. Ihan heti, kun Nerina tulisi aluksineen takaisin.
Vielä pitkän aikaa Amanda istui rantahiekalla, antoi meren suolaisen tuoksun tuudittaa häntä ja vihdoin, mielen tyynnyttyä, hän nousi, käveli kotiinsa ja nukkui.


**********




-Kiitti tosi paljon, että sä tulit auttamaan mua tänä kanssa. Mä en ymmärrä näistä yhtään mitään. Oon ihan toivoton ohjelmoinnissa!




-Ei mitään hätää. Mä näytän sulle alkeet ja siitä sä jo pääset eteenpäin. Ja muista kokeilla ne vaatteet, jotka mä toin sulle.
-Kokeilen toki. Kiitos.
Amandaa vähän vaivasi, että Cassandra antoi hänelle lahjoja lahjojen perään, sillä hänellä ei ollut oikein antaa muuta kuin ystävyytensä.




Sitten tuli vihdoin päivä, jolloin Amanda sai kutsun saapua Goottiloiden kotiin. Hän katseli arastellen suurta, kaunista taloa. Hänen oma kotinsa oli ollut ikivanha linna eikä hän juuri tiennyt mitään tavallisista kodeista. Siitä huolimatta Amanda arveli, että tämä koti ei ollut tavallisten joukossa se tavanomaisin. Se oli iso ja taatusti kallis.




-Hei Amanda. Tervetuloa! Cassandra on alakerrassa,
Janus hihkaisi ja häipyi sitten jonnekin talon syövereihin. Alakerrassa? Kai täällä jossain oli portaat sinne?




-Moi. Kiitti kutsusta.
-Oli sun jo aikakin tulla käymään täällä, sillä mä kuitenkin ravaan sun luona ihan jatkuvasti.
-Teillä on tosi kaunis koti.




-Onhan se. Kai. En mä oikein osaa sanoa. Täällä on kaikkea ihan kauheasti.
Tähän Amanda ei osannut oikein vastata mitään.




-Kuten mä arvasinkin, niin noi vaatteet sopii sulle tosi hyvin!
-Kiitti vielä kerran.
-Äh, älä suotta kiittele. Turhaan ne mun komerossa oli. Mun tyyli on tätänykyä ihan erilainen ja noi olis jääneet sinne vaan homehtumaan. Hei, mennään keinumaan!
-Keinumaan?




Cassandra toden totta tarkoitti keinumista. Keinu! Se oli Amandalle ihan uusi kokemus!




Mennä ylös ja alas, vähän kuin laivassa maininkien mukana. Äkkiä Amandalle tuli kauhea ikävä Nerinan helmeä.
-Meillä on uima-allas tuolla. Mennään uimaan.
-Ei mulla oo uimapukua.
-No mut mulla on ja saat nekin omaksi jos haluut.
-En mä voi ottaa enempää vastaan Cassandra.
-Höpö-höpö! Mulla on ainakin kymmenet uikkarit, joten ihan hyvin niistä yhdet liikenee.




Vaikka ilma oli kylmä, niin vesi ei. Tytöt uivat monta kierrosta altaassa ja Amanda nautti täysin siemauksin.




Kylmyys kuitenkin iski välittömästi hänen istuttuaan altaan reunalle.
-Täällä on jäätävän kylmä,
hän sanoi Cassandralle hampaat kalisten.




-Ai onko? Mennään tuonne porealtaaseen lämmittelemään!




Tärisevin jäsenin Amanda kapusi altaaseen ja sen vesi oli niin lämmintä, että se tuntui hetken kylmällä iholla lähes kiehuvan kuumalta.
-Tytöt, tehkääs tilaa,
Janus käski ja ilmestyi uimapuvussa paikalle. Amanda hieman ujosteli Cassandran isää. Hän ei tuntenut tätä vielä kovin hyvin, mutta Janus vaikutti lyöttäytyvän toistuvasti heidän seuraansa. Yhtäkkiä heidän kaikkien kolmen istuessaan ja jutellessaan porealtaassa Cassandra tunsi erikoisen sähköisen väristyksen kulkevan sisällään ja hän hämmästeli sitä kovasti. Jostain syystä puna tuntui kohoavan poskille ja nopeasti Amanda nousi altaasta, hyvästeli heidät ja kiiruhti vaihtamaan vaatteet.




Amanda ei yhtään käsittänyt mikä se kummallinen tuntemus oli ollut, mihin tai kehen se oli liittynyt. Hän ei kuitenkaan halunnut alkaa pohtimaan sitä paremmin. Oli yksinkertaisempaa vain poistua  hämmentävästä tilanteesta. Helpotuksen tunne valahti Amandan jäseniin Goottiloiden talon jäädessä hänen taakseen.




**********



Amandan menneisyydestä saatiin vastaus tässä osassa ja ehkä melko ymmärrettävistä syistä hän ei halua siitä kertoa ensimmäiseksi tuttavilleen. Kantaäitimme on kovaa vauhtia ystävystymässä Cassandran kanssa, vaikka kokeekin heidän suhteensa epätasapainoisena. Hän on myös tässä vaiheessa elämäänsä täysin varma siitä, että palaa merille vielä joskus. Mitä luulette, tuleeko näin tapahtumaan?




Osa 1.19

Olen pahoillani etten ole ehtinyt vastailla viimeisien osien kommentteihin. Nämä loppuosat ovat tulleet niin tiukalla tahdilla, että on itse...