Osa 21

Nuoret lukivat illalla läksyjään isänsä työhuoneessa takan lämmössä.

Janus oli koko ajan valmiina vastaamaan nuorten kysymyksiin omien töidensä ohessa. Eläkkeelle jäämisensä jälkeen hän kirjoitteli vieläkin kirjoja, mutta pääsääntöisesti enää lapsille. Hän oli vihdoin saanut alkaa tehdä sitä, mitä oli jo vuosia sitten halunnut.

-Isä, miks me asutaan Cordeliansaarella?

Janus oli hetken ajatuksissaan ennen vastaamista. Hän ei voinut ihan kaikkia syitä kertoa lapsilleen asiasta koskaan. Sen he olivat jo aikoja sitten päättäneet Amandan kanssa yhdessä. Lasten ei tarvitsisi tietää niistä vaikeuksista, joita heillä oli omassa suhteessaan ollut menneisyydessä.
-Tämä on oikein hyvä paikka asua.

-Mutta kun täällä ei asu ketään muuta, niin tää on vähän tylsää.

-Mun mielestä on ihan kiva ettei täällä asu ketään muuta,
Aino sanoi napakasti. Nuoret tuntuivat olevan tietyllä tapaa napit vastakkain koko ajan nykyään ja Janus epäili, että taustalla oli taannoinen erimielisyys seurusteluasioista.

-Täältä pääsee aina mantereen puolelle jos elämä käy tylsäksi ja yksinäiseksi.

-Ei pääse jos sää on huono.

-Arttu vaan haluais asua Miran lähellä.

Poika saikin juuri sillä hetkellä viestin mainitulta tyttösimiltä.
-Mitä sitten jos haluunkin?

-Ei siinä ole mitään väärää Arttu. Te olette kuitenkin vielä nuoria ja on ehkä ihan hyväkin, että ette ole koko ajan toistenne kyljissä kiinni.
-Ai miten niin?
-Kyllästyminen tapahtuu tosi nopeasti Arttu. Mira saattaisi alkaa katselemaan muita poikia jos hänen täytyisi koko ajan sietää sinua vierellään. Sen vuoksi on ihan hyväkin pitää välillä vähän etäisyyttä.
Arttu hieman hätkähti isänsä havaintoa ja tyytyväisenä Janus pisti merkille, että poika alkoi pohtia asiaa.

**********

Pyry Eririkas tuli päivänä eräänä lautan mukana käymään. Pojan vanhemmat olivat kuolleet jo aikoja sitten ja tämä asui isoveljensä kanssa. Tämä kyseinen poika oli se, joka sai Ainon sydämen hieman hypähtelemään normaalista tahdista poiketen. Pyry oli vakaa ja älykäs ja Aino arvosti molempia piirteitä. Pyryn katseessa oli tällä kertaa jotain, jota Aino ei oikein osannut tulkita, ja pieni, villi toivo alkoi elää.

-Sä missasit ranskan tunnin eilen. Mä tein muistiinpanoja ja ajattelin, että saattaisit haluta ne.

-Olipa kivasti ajateltu. Joo, haluan ihan mielelläni kiitos.

-Nuoret, tulkaapas ottamaan hampurilaisia!

-No nyt isä saarsi Pyryn tonne eteiseen. Mitä se oikein duunaa,
Aino sähähti kiukkuisesti veljelleen.

-Se on aina tollanen. Heti kun potentiaalinen seurusteluoletettu tulee paikalle, niin isä haluaa vähän "jutella" sen kanssa.

-Mikä seurusteluoletettu? Mitä sä horiset? Oo hiljaa, se tulee.

-Sun isäs on tosi mukava. Kyseli vähän meidän koulujutuista ja miten siellä on mennyt.
Pyry oli niin järjettömän komea, että älykäs ja tasainen Aino tunsi suistuvansa hieman pois tasapainosta katsellessaan tätä. Ja poika puhui vain hänelle!

-Mä jätän sulle ne ranskan muistiinpanot. Saat katsoa niitä ihan rauhassa.

-Kiitos.
Aino oli hieman pettynyt. Hän oli toivonut, että Pyry jäisi pidemmäksi aikaa hengailemaan.
-Ja tuota.. Mentäisiinkö joku päivä yhdessä syömään,
poika äkkiä kysyi ja sydän Ainon rinnassa teki pari tiukkaa volttia.

-Mennään toki. Kiitos muistiinpanoista,

Aino sanoi ja suikkasi itsevarmasti suukon Pyryn poskelle. Poika ei ainakaan vetäytynyt pois ja Aino oli näkevinään, että tämän silmiin oli ilmestynyt jotakin pehmeää ja... punastuiko Pyry?

**********

Extrakuvat

Pyry Eririkkaan muodonmuutos. Tässä alkuperäisenä.

Tässä muutettu kulmakarvat ja lisätty cc-iho. En siis muuttele näiden NPC-simien ulkonäköä muilta osin kuin lisäilemällä ihoja ja meikkejä. Tässäkin Pyryn ulkonäkö pysyy aika lailla samana kuin aiemmin. Iho avaa silmiä ihan pikkuisen. Tämä kyseinen iho on Remussirionin ja ladattu TSR:stä. En muista mikä niistä ihoista, kun häneltäkin niitä on ihan muutama. Käyttäisin mieluummin Overlay-versiota, mutta ne eivät yleensä vaan ole ihan kauhean kivan näköisiä. Voi olla, että siirryn niihin joka tapauksessa jossain välissä. Näin simien iho pysyy mahdollisimman autenttisen värisenä.

**********

Arttu haikailee Miran perään ja saaresta pois. Aino taas tuntuu olevan tyytyväinen asioihin ja näyttääpä siltä, että romanssia olisi tulossa neidinkin suuntaan.

Osa 20

Cordeliansaari kylpi talvisen auringon valossa. Aallot löivät jähmeisen laiskoina vasten rantakiviä ja oli niin kylmää, että linnutkaan eivät laulaneet vaan olivat hautautuneina omiin lämpöisiin poteroihinsa odottelemassa kelin lauhtumista.

Amandan nuoremmat lapset katselivat lauantaiaamun kokkiohjelmaa vähän tylsistyneinä. Tällaisella pakkasella manterelle ei pääsisi eikä sieltä pääsisi tänne, joten heillä ei ollut juuri mitään tekemistä. Tätä ei kuitenkaan kannattanut sanoa äidille, sillä tämä keksisi äkkiä tuhat eri puuhaa, joita nuoret voisivat tehdä ja joista nämä eivät todellakaan itse pitäisi. Television katselun ohessa Arttu ja Aino keskustelivat koulusta ja muista teineistä.

-Mä ja Mira alettiin seurustella,
Arttu paljasti.

-En mä jokseenkin oo yllättynyt,
Aino vastasi ja toinen nyökkäsi. Arttu oli tietyllä tapaa tyytyväinen, että ulospäinkin he kaksi olivat näyttäneet parilta. Poika ei kaivannut kilpailua Mirasta.

-Ootko sä ihastunut kehenkään?

Aino meni hiljaiseksi. Tämä oli oikeastaan asia, josta hän ei halunnut keskustella. Oli kyllä eräs, mutta...

-Mulla on niin paljon kaikkea muuta, että en mä oo oikeen vielä ehtinyt katella simejä sillä silmällä.

-Ehkä sun pitäis. Sä jäät tosi yksin yhteisissä porukoissa, jos sulla ei oo ketään.

-Ja sekö on syy alkaa seurustella jonkun kanssa?
-No tykkäätkö sä sitten katella kun muut kuhertelee ja sä ite istut yksin?
-Ehkäpä mä en pyöri sellasissa porukoissa, joissa nyhjätään toisten kainaloissa!

-Arttu, annapa siskollesi hetken hengähdystauko,
Janus puuttui vakavana puheeseen.

-Seurustelu ei ole maailman tärkein asia poikakulta. Rakastuminen on ihanaa, tottakai, ja nyt sinä tietenkin haluat, että kaikki muutkin näkisivät maailman samojen ruusunpunaisten lasien läpi. Kaikelle on kuitenkin aikansa ja paikkansa ja Ainolle se aika ei ole vielä. Ehkä se joku päivä tulee tai sitten ei.

-Kukapa sanoo vaikka Aino jäisi tänne pitämään meistä vanhuksista huolta.
-Ette kai te oikeesti käyttäis sitä sillä tavalla hyväksi?
Janus alkoi nauraa lämpimästi.
-Ei tietenkään, mutta kuka tietää mikä on kenenkin kohtalo. Anna sisaresi löytää rauhassa omansa.

Myöhemmin Aino pelasi äitinsä kanssa shakkia. Hän oli kovin vaitonainen ja pohdiskeli omiaan.

-Siirtosi ovat vähän mitä sattuu kultaseni. Onko sinulla huolia?

-Arttu kertoi, että se on alkanut seurustella Miran kanssa.
-Enpä ole yllättynyt.
-Ei kai kukaan ole.

-Oletpas sinä kipakalla päällä. Jokin nyt selkeästi vaivaa sinua. Kertominen yleensä helpottaa oloa.

-No kun... Arttu kyseli, että oonko mä ihastunut kehenkään ja ehkä mä vähän olisinkin, mut... mä en oo oikeen nätti.

Amanda ällistyi.
-Et ole nätti! Mitä sinä oikein höpiset? Sinä olet erittäin kaunis, nuori nainen!
-En mä ole kaunis. Sä olet kaunis. Mä oon vaan ihan tavallisen näköinen.
Nainen sävähti tyttärensä sanoja.
-Kultaseni, sinä et voi arvottaa omaa ulkonäköäsi vertaamalla sitä toisiin. Et koskaan. Me olemme erinäköisiä, sinä ja minä, koska sinussa on osa isääsi. Silti sinussa on tosi paljon minuakin, älä koskaan unohda sitäkään. Olet oma uniikki ja täydellinen itsesi ja Aino, olet erittäin kaunis nuori tyttö. Tänä iltana mene peilin eteen ja katso kuvaasi toisin silmin. Kerro itsellesi, että sinä olet kaunis ja täydellinen.
-Miksi? Kuulostaa tosi typerältä.
-Ehkä kuulostaa, mutta se oikeasti toimii. Kokeile.

**********

Perheessä vietettiin näennäisen rauhallista talvipäivää. Tunteet kuitenkin kuohahtelivat, kuten teiniperheissä monesti on tapana. Aino vertaa itseään omaan äitiinsä eikä koe sen vuoksi olevansa kaunis. Ehkäpä Amandan sanat tyttärelleen saivat tämän näkemään itsensä uudessa valossa. 

Amandan hyväksi on sanottava yksi asia: hän on lopultakin hyvä äiti. Nainen on itsekeskeinen paskiainen, mitä omiin rakkauksiin tulee, mutta lapsistaan hän pitää huolta ja ohjastaa näitä hellällä ja varmalla kädellä. Ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin =)

Osa 19

-Mä en oo ihan varma haluanko sotilaaksi vai poliisiksi,
Aarre pohti poikien juostessa vierekkäin juoksumatoilla.
-Kumpi niistä kiinnostaa enemmän?
-No se se on kun en oikein osaa sanoa.
-Mä ite taidan haluta poliisiksi,
Arttu pohti.
-No ehkä me työskennellään tulevaisuudessa samalla työpaikalla.
-Jos kumpikaan meistä pääsee kumpaankaan niistä.
-Juokse kovempaa niin pääset.
-Haista ite.

Arttu käänsi vähän päätään valmentajan suuntaan ja hänen katseensa nappasikin jotain aivan muuta.

Johanna Goottila, heidän isänsä ensimmäinen vaimo. Johanna ei näyttänyt huomanneen heitä lainkaan. Nainen oli komea vieläkin ja Arttu oli kuullut, että tämä ei ollut koskaan mennyt uudestaan naimisiin.
-Aarre,
hän suhahti veljelleen.
-Mitä?
-Kato!

Aarre kääntyi katsomaan. Sillä samalla hetkellä Johanna käänsi päätään, mutta ilmekään ei kertonut hänen ymmärtäneen ketä katsoi. Jotenkin Aarre silti oli varma, että nainen tiesi tasan tarkkaan keitä he olivat. He olivat isänsä aikaisemmalle perheelle täysin ilmaa.

-Mihin te Hennan kanssa aiotte muuttaa asumaan?
-En mä tiedä vielä.

-Toi talo tossa olis myytävänä.
-Olishan se varmaan, mutta se on ihan hemmetin kallis.

-Kyllä porukat varmaan sen maksais.

-Saattaishan ne maksaa, mut mä luulen, että en silti haluu niiltä niin paljon rahaa. Täytyyhän teillekin jotain jäädä. Siksi toisekseen Henna on puhunut työpaikasta Simbyssä, joten voi olla et me lähdetään sinne.
-Se on aika kaunis kaupunki.
-Ja vanha.
-Vanhakin voi olla kaunis.

-No miltä nyt tuntuu,
Aino kysyi aikuistuneelta veljeltään.

-Ei tää juuri sen kummempaa oo, paitsi että mun ei enää tarvii herätä kouluun.
-Mut töihin tarvii!
-Jos mä saan töitä.
-Mihin sä oot hakenut?
-No mä hain tän läänikunnan poliisiksi, et katotaan nyt.

Amanda katsoi haikeana vanhinta poikaansa. Ei menisi kauaakaan, niin tämä lähtisi heidän kattonsa alta. Vastahan siitä oli ihan hetki, kun hän oli liekuttanut tätä käsivarsillaan!

Janus oli hieman samoissa tunnelmissa. Hän oli onnellinen siitä, että oli kaikista varauksistaan huolimatta ollut kuitenkin pojalleen aina rakastava isä. Oli kurjaa, että Amanda oli joutunut odottamaan rakkautta niin pitkään, mutta ainakaan lapsi ei ollut.

Aarre pääsi kuin pääsikin eteläisen Simlandian poliisilaitokselle ja Henna sai työpaikan Simbystä. He löysivät edullisella talon käytännössä kaupungin keskustasta ja heidän yhteisillä varoillaan nuorilla oli varaa ostaa se itselleen.

-Oletko sä ihan varma, että et halua hääjuhlia? Mä en halua, että sä kadut sitten joskus myöhemmin,
Aarre varmisteli.

-Mä olen aivan varma. En mä tykkää väkijoukoista, kuten varmasti tiedät, joten tää sopii ihan mainiosti.
-Miten me sitten toimitaan? Vaihdetaanko me sormukset nyt vai?
-Vaihdetaan vaan. Mennään myöhemmin tekemään ilmoitus maistraattiin.

Niin he sitten vaihtoivat sormuksia oman talonsa puutarhan rauhassa ja sopivat olevansa toinen toistensa omia elämänsä loppuun asti.

-Mä rakastan sua Henna.
-Mä todella toivon niin.
-Ei ehkä vastaus, jota mä odotin, mut...
Henna nauroi aina siihen asti, kunnes Aarre suuteli hänet hiljaiseksi.

Aarteen ja Hennan naapurit olivat varsin tungettelevia ja kutsuivat itsensä tervetuliaisille. He toivat jopa mukanaan jonkun kakun.
-Tässä naapurustossa ei ole kuin vanhuksia.
-Puhu vain itsestäsi!
-Älä kultaseni suutu. No mitenkäs, onkos teillä suunnitelmia perheenlisäykseksi?

Aarre meni ihan hiljaiseksi.

Henna yritti olla nauramatta oikein kovasti.

-Pyydän anteeksi näiden muiden naapureiden puolesta. Me vanhukset olemme aika uteliasta sorttia. Ei meille teidän lisääntymiset kuulu.

-No.. itse asiassa meille on tulossa perheenlisäystä.

-Onko? Voi miten mahtavaa! Onneksi olkoon!

-Päätit sitten ottaa ja kertoa ensimmäiseksi tuntemattomille naapureille,
Aarre naureskeli vieraiden lähdettyä.

-Ulp.
-Voitko sä pahoin?
-No joo, voin. Oli mun vähän pakko kertoa kun ajattelin koko ajan, et oksennan ihan just sille kakun imelälle hajulle. Ei sitä olis selitetty millään.

-Voi rakas,
Aarre nousi ylös ja halasi vaimoaan pitkään.
-Mä luulen, et mun tarvii nyt mennä. Sori.
Aarre jäi katsomaan juoksevan vaimonsa perään.

**********

Olen nyt muutamankin Artun korjannut Aarteeksi, joten jos sinne vielä joku jäi, niin pahoittelut. Jostain syystä näiden kahden pojan nimet tahtoo mennä sekaisin ihan koko ajan.

Aarre on nyt nuori aikuinen ja muutti Hennansa kanssa yhteen sekä solmi avioliiton. He odottavat myös ensimmäistä lastaan. Aarretta tullaan näkemään tarinassa jatkossakin, joten vaikka hän on nyt poistunut taloudesta, hän ei poistu täysin takavasemmalle.

Simby ei ole varsinaisesti muunnelma mistään erityisestä kaupungista. Sen on vain tarkoitus kuvata vanhaa kaupunkia, joka tässä tapauksessa on Windenburg. Olen pikkuhiljaa kehitellyt eri kaupungeille omat nimensä, ne saattavat vielä vaihtuakin jotka eivät ole tarinaan asti ehtineet.