Osa 1.17

 

Eemeli itki. Ainon omakin sydän oli täydellisen murtunut, mutta hänen pieni poikansa itki.

Eemeli ei kyennyt nukkumaan muutoin kuin äitinsä kanssa ja hän ripustautui Ainoon joka hetki.

Kun Aino päästi irti kyyneleiden tauottua, ne alkoivat uudestaan. Nainen oli loputtoman väsynyt.

-Tule tänne,

hän huokaisi voipuneena ja nosti Eemelin käsivarsilleen.

-Äiti,

Eemeli sanoi ääni väristen ja painoi päänsä Ainon olkapäätä vasten. Jotain oli tehtävä, Aino päätti ja Eemelin vihdoin nukahdettua hän soitti veljelleen Artulle. Ainolla oli ehdotus.

Ja tähän väliin "tuikitarpeellinen" kuva talon pohjapiirrustuksesta. Aino ja Eemeli näkyvät pienenä pisteenä alaoikealla taaperoiden huoneessa.

Ja toinen. Kuten kuvasta näkyy, Cassandra on vielä toistaiseksi elossa ja lottovoittaja!

Arttu oli ollut suorastaan helpottunut Ainon ehdotuksesta ja hän muutti ilomielin lasten kanssa takaisin saarelle. Hän oli ihan yhtä haluton uuteen parisuhteeseen kuin sisarensa. Molemmat olivat polttaneet näppinsä sen verran pahasti parisuhteissa, että kumpikaan heistä ei halunnut sellaista enää riesakseen. Oli kuitenkin totta, että kaksi aikuista pärjäsi lasten kanssa paremmin kuin he molemmat yksinään. Sen lisäksi lapset saisivat äidin ja isän mallin kasvattajina heidän kauttaan.

Pian muuton jälkeen Konsta kasvoi taaperosta lapseksi.

-Mullakin oli käytössä tuollainen peli kun mä olin lapsi. Saattaa olla, että tuo on jopa sama kone,

Aarre pohti mietteliäänä.

-Ei ole,

Eemeli sanoi ja virnisti leveästi. Poika ei vielä kyennyt ymmärtämään, että eno oli joskus ollut pieni lapsi muka.

Aino ja Arttu jakoivat sujuvasti lastenhoidon keskenään. Kun Artulla ei ollut aikaa, Aino huolehti lasten kotiläksyistä.

Arttu taas oli tottunut pienokaisten käsittelijä ja huolehti pojan iltapesusta Ainon ollessa iltapuhteiksi hoitamassa heidän puutarhaansa.

Se oli myös ainoa paikka, jossa nainen ehti käsitellä omaa suruaan äitinsä kuolemasta. Hän oli hetkittäin niin hirvittävän surullinen ja lopussa, mutta Artun ja lasten läsnäolo auttoi.

Perheen kasvamisen myötä keittiössä alkoi näkyä enenevässä määrin tavaroita pöydällä.

Aino oli myös ostanut pastakoneen ja teki nykyisellään ne itse. Näin niistä sai terveellisempi kuin kaupasta ostettuina. Ja paljon maistuvampiakin.

Kovin paljon muuta Aino ei ollut ehtinyt sitten tehdäkään. Äidin tavaroiden käsittelykin oli vielä kesken. Talon ollessa hiljainen Aino vihdoin päätti, että hän ottaisi seuraavan laatikon työn alle.

Epäröiden hän katseli kyseistä laatikkoa huoneensa nurkassa. Tuntui pahalta avata se ja käsitellä äidin tavaroita. Sitten nainen suoristi ryhtinsä ja päätti, että tämä oli vain hoidettava. Kaikki jäi kuitenkin kesken, kun Aino törmäsi ihan ensimmäiseksi äitinsä päiväkirjaan.

Se oli niin väärin, Aino ymmärsi, mutta hän ei voinut vastustaa kiusausta. Amanda oli puhunut niin kovin vähän omasta lapsuudestaan ja Aino pohti, että ehkä hän tämän kautta saisi enemmän siitä selville.

" Mä en voi uskoa tätä! Cassandran isä piti mua tänään kädestä kiinni! Ihan vaan piti, ei mitään muuta, mutta se värinä! Mä oon niin rakastunut! Mä en voi koskaan kertoa tästä kenellekään. "

" Tänä iltana se vihdoin tapahtui. Janus suuteli mua ensin ja mun koko keho oli ihan liekeissä! Mä en olis voinut estää itseäni vaikka olisin halunnut ja niin me rakasteltiin ja se oli niiiiiin kaunista! "

" Mä olen ollut tosi huonovointinen. Tosi. Tänään se selvis. Mä olen raskaana! Mun täytyy kertoa Janukselle."

Äidin merkinnät olivat lyhyitä ja nopealla tahdilla Aino pääsi muistoissa eteenpäin. Hän tiesi jo äidin ensimmäisestä poikaystävästä Rohanista päästyään äkkiä sivuille, joiden jälkeen ei ollut kääntymistä takaisinpäin.

" Mä en tiedä mitä tehdä. Mä olen raskaana eikä mulla ole aavistustakaan siitä, kumpi heistä on tämän lapsen isä. Miten mä olen voinut olla näin typerä? Mä sätin itseäni siitä joka ikinen päivä. Nyt on kuitenkin myöhäistä ja... ei mulla taida olla vaihtoehtoja. Mun on selvitettävä kenen tää lapsi on, kunhan se ensin vaan syntyy."

Kuukausia myöhemmin:

"Lapsi on Januksen! Luojan kiitos!"

Sen pidemmälle Aino ei enää kyennyt lukemaan. Mitä hän nyt tekisi? Koko hänen elämältään oli kadonnut tietynlainen pohja. Äiti oli ollutkin ihan jotain muuta kuin hän oli kuvitellut. Koskaan ei pitäisi tietää idoleistaan täyttä totuutta, Aino pohti typertyneenä. Hänen kätensä vapisivat hieman. Mitä hän oikeasti tekisi tällä kirjalla? Näillä tiedoilla?

Ovelta kuului koputus

**********

Kaikille, joilla on ollut vielä olemassa pienikin epäilys siitä, että onko Arttu oikeasti Januksen lapsi, niin kyllä hän on =D Mä mietin tarinaa tehdessä ja peliä pelatessa tuossa vaiheessa, että yrittäisinkö saada lapsen Rohanin ja Amandan välille, mutta päädyin sen sijasta tekemään asiasta draamatilanteen. 

Aino on saanut äidistään selville asioita, joita kenenkään lapsen ei tulisi oikeasti tietää. Mitä luulette hänen päättävän päiväkirjan kohtalosta? Kuka on oven takana?