Osa 1.9

-Onko sinulla ollut säännölliset kuukautiset ja milloin ne alkoivat?

-En minä jaksa muistaa. Onko tämä tärkeää?

-On. Tämä on yksi tärkeimmistä kysymyksistä, sillä raskaus liittyy asiaan vahvasti. Olethan sinä koulussa varmasti oppinut jotakin biologian tunneilla?

Aino tunsi olonsa niin toivottamaksi. Pyry ei ollut täällä hänen kanssaan. Voi miksi? Miksi hänen piti käydä tämä läpi yksin? Eikö aviomiehen tullut tukea vaimoaan niin myötä kuin vastamäessä? Mikä heidän liitossaan oli vialla? 

-Aino. Onko sinulla muitakin huolia?

-Minä... Minun liittoni ei ehkä kestä tätä lapsettomuutta,

Aino nyyhkäisi.

Lääkäri huokaisi syvään, mietti hetken.

-Oletko sinä nyt ihan varma, että haluat lapsen tähän tilanteeseen?

-Minä haluan lapsen, ihan mihin tahansa tilanteeseen. Vaikka yksin. Kaipaan pienokaista käsivarsilleni niin hirvittävän paljon.

-Minä en voi luvata sinulle lasta Aino,

lääkäri vastasi hiljaisella äänellä.

-Mi-mikä minulla sitten on? Enkö minä voi saada lapsia koskaan?

-Sitä minä en sanonut, sillä tutkimuksia täytyy ensin tehdä, mutta jos aloitettaisiin näistä tärkeistä kysymyksistä eli kuukautiset. Kerrotko minulle vähän niistä?

-Ne alkoivat kai joskus yläkoulun alkupuolella. En ihan tarkasti muista. Ne tulevat kellontarkasti joka kuukausi. Kiertoväli on 28 päivää.

-Se on erittäin hyvä asia. Tasainen kierto, oli sen väli pidempi tai lyhyempi, on tärkeää. On todennäköistä siis, että ainakin kehosi toimii kuten sen pitääkin. 

-Mikä sitten voi olla vialla?

-On täysin mahdollista, että sinulle ei kierrosta huolimatta kehity munasoluja.

Lääkärin sanat jäivät ilmaan leijumaan ja Ainosta tuntui, että ne resonoivat hänen kehossaan sydämenlyöntien tahtiin.

-Ei kehity munasoluja?

Kysymys oli pelkkä kuiskaus, hädin tuskin kuultavissa.

-Se on vain yksi veikkauksista. Meidän on otettava kokeita, sillä syitä voi olla monia muitakin. En voi lähteä arvailemaan. Lähdetään toimenpidehuoneeseen. Hoitaja saa valmistella sinut.

Aino katseli ohi kävellessään, miten odotusaulassa istui kaksi naista. Toinen luki kirjaa kaikessa rauhassa, toinen vaikutti jännittyneemmältä. Päässä humisi. Hänen koko kohtalonsa ratkeaisi pian. Olo oli epätodellinen.

Kello oli seitsemän yli kymmenen eikä maailma ollut selkeä. Yksinäinen Aino raahautui peloissaan lääkärin perässä, pakottaen jalkansa liikkumaan. Ne tuntuivat niin raskailta. Hengitys takertui kurkkuun.

Toimenpiteen jälkeen Ainoa pyydettiin lepäämään ja oletuksistaan huolimatta nainen nukahti. Pieni kyynel vierähti nukkuvan naisen silmäkulmasta tyynyyn, suli sinne jälkeä jättämättä.

Sillä välin Sanna työskenteli varmoin ottein. Häntä vähän hirvitti tämä nykyinen asiakas eikä vähiten sen vuoksi, että hän tapaili naisen isoveljeä. Aino ei tiennyt siitä vielä mitään.

Aarre oli kertonut, miten Ainon toive oli jo teini-ikäisestä alkaen ollut saada lapsi.

Toisille se oli vaikeampaa kuin toisille, sen Sanna tiesi jo ammattinsa puolesta. Hän ei kuitenkaan antanut tunteidensa tulla ammattimaisuutensa tielle. Oli tärkeää, että ongelman syy saataisiin selville.

Senkin uhalla, että vastaus olisi liian surullinen kerrottavaksi.

-Haluaisitko istua alas?

-Ei, en halua. Kerro suoraan. Minä en voi saada lapsia, eikö niin?

-Sinulla on simodiaalinen simleksia ja se estää sinun raskaaksi tulosi,

Sanna sanoi hiljaa.

-Voi ei! Minä niin tiesin tämän,

Aino puhkesi nyyhkytyksiin.

Sanna häkeltyi hetkeksi. Hän oli toki tottunut kaikenlaisiin tunteenpurkauksiin toimenpidehuoneissa, mutta mitä hänen pitäisi nyt tehdä? Nousta halaamaan mahdollista tulevaa kälyään? Ei, ei sentään. Tulevaisuus oli vielä avoin. Heille molemmille.

-Aino, en minä sanonut, että sinä et voi saada lasta. Sanoin vain, että kyseinen vaiva estää raskautumisen. Meillä on kuitenkin olemassa lääke, josta mitä todennäköisimmin on apua tähän vaivaan.

-Mitä todennäköisimmin?

-Olisin todella epäammattimainen, jos lupaisin sinulle raskautta Aino. Voin luvata vain mahdollisuuksia. Vaivasi on hoidettavissa, luonto tekee sitten loput, jos tekee.

**********

Aino on vihdoin konsultoinut lääkärin kanssa ja tarinasta selviää, että Aarteenkin elämä on saamassa, ehkä, uuden suunnan. Onko vihdoin aurinkoisempia päiviä luvassa Tawastien suvulle?