Osa 26

Tämä viikonloppu on mennyt jotenkin niin vauhdilla, että olin unohtaa julkaista koko osan. 

-Hei rakas,
Amanda sanoi ja halasi poikaansa hellästi.

-Hei äiti. Älä käsitä väärin, sillä oot aina tänne tervetullut, muka mikä sut tänne lennätti kesken viikon?

-Meidän täytyy puhua ja paras, että menen suoraan asiaan. Sinun isäsi on vakavasti sairas.

-Mitä? Sairas? Mikä sillä on?

-Hän sai infarktin pari päivää sitten ja lääkärit kertoivat, että sen seurauksena hänen sydämessään on reikä ja se on niin pahassa paikassa, että sitä ei voida korjata. Hän on liian heikossa kunnossa niin vakavaa leikkausta ajatellen.

-Miten... miten kauan...
Aarre ei saanut sanottua lausettaan loppuun.

-Jos hän ei tee mitään raskasta, hän saattaa elää vielä vuosia, mutta tiedäthän sinä isäsi. En saa mitenkään pidettyä häntä aisoissa.
-Voi äiti,
Aarre sanoi ja halasi Amandaa kyynelsilmin.
-Missä Henna on?
-Töissä.
-Mitäpä jos minä teen ruuan teille tänään?
-Voisitko, olisitko niin kiltti? Käyn pikaisesti kylvettämässä Ernon.

Amanda kokkasi pikaisesti juustomakaronia. Lohturuoka oli hänen mielestään parasta näissä tilanteissa ja hän tarvitsi sitä lohtua ihan yhtä paljon kuin hänen poikansakin.

Amanda ehti syömään ennen kuin Aarre sai kylvetettyä Ernon.

-Mummi ottaa,
Erno tarjosi lautasta Amandalle ja naisen sydän täyttyi hellyydellä.

-Ehei, syö pois vaan! Mummi söi jo.

-Äiti, mun täytyy kanssa puhua sulle yhdestä jutusta.
-Olet tosi vakavan näköinen.
-Se on.. henkilö, joka ei ole tässä tilassa tällä hetkellä. Hänellä on vakavia ongelmia. En tiedä. Synnytys ilmeisesti käynnisti hänessä jonkinlaisen prosessin ja hän on tosi vakavasti masentunut. Mä oon hyvin huolissani hänestä.

Amanda käänsi päänsä järkyttyneenä poispäin. Hän mietti tarkasti mitä uskaltaisi sanoa Ernon aikana eikä sitten uskaltanut sanoa oikein mitään.

-Hän ei siis ole töissä tällä hetkellä, vaan osastolla hoidossa.
-Ymmärrän.
Erno oli siirtynyt Amandan viereen istumaan.

-Uskon, että hän saa hyvää hoitoa ja toivotaan parasta,
Amanda sanoi ja pakotti itsensä hymyilemaan.
-Isi ottaa?

-Syö vain itse kulta. Isille on oma ruoka tuolla pöydällä odottamassa.

-Mä tulen pian käymään.

-Tule, sillä... No, koskaan ei voi tietää.

Kun Amanda pääsi kotiin, hän ihan ensimmäisenä suuteli miestään.

-Sinä olet niin kaunis rakkaani,
Janus sanoi ja silitti Amanda poskea.

-Minä olen tällainen vanha karvaturri ryppyineen päivineen,
hän naureskeli.

-Erittäin charmantti karvaturri.
-Vieläkö sinä haluat tällaista harmaantunutta vanhusta?
-Janus. Sinun sydämesi,
Amanda yritti.
-Vähät siitä. Minä haluan sinua.

Janus toimi niin päättäväisesti, että Amandasta ei ollut vastustamaan. Sillä sekunnilla kun Janus kosketti häntä, naisen vastarinta murtui.

He rakastelivat hitaasti ja rauhallisesti monta tuntia ja jokainen kosketus, henkäys ja suudelma painui lähtemättömästi Amandan mieleen.

**********

Pelissä tuli ensimmäinen ilmoitus siitä, että Janus on tiensä päässä. Ihan hetken päästä joudumme luopumaan hänestä ja haluan antaa miehelle arvoisensa lopun. Janus on ollut kuitenkin äärimmäisen tärkeä osa tätä tarinaa ja mies on ehdottomasti yksi lempisimeistäni, mikä varmaankaan ei ole jäänyt lukijoille epäselväksi. Ajattelin vain vielä varmistaa, jos joku ei syystä tai toisesta olekaan tajunnut... =D

Osa 25

Aino oli nyt ainoana lapsena enää Cordeliansaarella ja hänen elämänsä oli ihan himpun verran tylsää. Ei sillä, hän rakasti kyllä vanhempiaan kovasti, mutta..
Oli lauantai ja hän odotti kovasti, että Pyry laittaisi viestiä.

Samassa puhelin piippasi ja nopeasti Aino luki viestin. "Tulen seuraavalla lautalla."

Aino oli Pyryä vastassa.
-Hei,
hän sanoi ja suuteli kainosti pojan poskea.

Pyry oli kuitenkin eri mieltä, kohotti vain toista kulmaansa ja veti Ainon oikein kunnon suudelmaan. Tytön polvia alkoi jo vähän heikottaa ja kehossa väreili kaikenlaisia tuntemuksia.

-Toi oli kunnon tervehdys,
Pyry sanoi painottaen ensimmäistä sanaa.

-Oon taipuvainen olemaan samaa mieltä,
Aino myönsi.

-Sun pitäisi päästä tosta sun kainoudesta vähän eroon muru. Mä oon tässä enkä mä ole menossa minnekään, joten irrota hieman noista sun tiukoista ohjaksista, joilla sä pidät ittees kurissa.

Ainon sydän hypähti tosissaan ja hän kuuli oikeastaan vain sen, että Pyry aikoi jäädä hänen vierelleen. Tyttö oli koko ajan asiasta niin epävarma, sillä vaikka hän oli käynyt vakavan keskustelun äitinsä kanssa, hän ei silti kokenut itseään kovin sieväksi. Hän pelkäsi koko ajan, että Pyry vaihtaisi hänet johonkin kauniiseen tyttöön.
-Sä saat mun pään ihan pyörälle noilla sun jutuillas,
hän sanoi varovasti.

-Mä en tiedä mikä sut saa noin epävarmaksi, mut ajan mittaan sä ymmärrät, että mä rakastan sua ihan oikeasti.

-Rakastat,
Aino kuiskasi ja hänen silmänsä muuttuivat erittäin pehmeiksi.
-Mennään sisälle Aino, sillä täällä on ihan hemmetin kylmä!

-Meillä on yhteinen kouluprojekti ja sitä pitäis valmistella,
Pyry selitti Ainon isälle täysin luontevasti.

Aino ei uskaltanut sanoa mitään Pyryn valheeseen, sillä hän pelkäsi paljastavansa pojan siihen paikkaan jos avaisi suunsa.

-Mikä kouluprojekti meillä on?

-Pakkohan mun oli jotain sanoa, että me päästiin sun isästä eroon.
-Miksi?
-Koska mä haluan ihan epätoivosesti suudella sua.

Hän kumartui lähemmäs ja kosketti Ainon huulia kevyesti. Tyttö melkein sävähti, kun hänen lävitseen iski voimakas tunneryöppy ja Pyry tuntui aistivan sen. Hän syvensi suudelmaa ja hetken päästä nuoret jo melkein nielivät toisiaan. Molempien kurkuista alkoi purkautua pienen pieniä voihkaisuja ja Aino tunsi pikkuhousujensa kostuvan.

-Tota.. hengitellääs vähän,
Aino sanoi vapisten ja vetäytyi kauemmas.
-Kulta, mä haluan sua,
Pyry mutisi ja tuli hänen silmissään oli suorastaan hengästyttävä. Aino hengitteli pari kertaa syvään.

-Pyry... kulta. Mä haluaisin edetä tässä asiassa ihan rauhallisesti. Sopiiko se?
-Kuinka rauhallisesti,
poika kysyi ja kohotti toista kulmakarvaansa.

-Sopisko sulle, että katsotaan sitä asiaa tarkemmin vasta myöhemmin? Me ei olla oltu vielä kovin kauaa yhdessä.
-Aino.
Pyry piti pienen tauon ja selkeästi teki töitä saadakseen omat tuntemuksensa kuriin. Se oli melkein liian paljon Ainolle jo. Hylkäisikö poika hänet, koska hän sanoi ei? Kauhu alkoi hiipiä tytön sisimpään.
-Me edetään just siihen tahtiin kuin sä haluat. Mä myönnän, et tää on tosi vaikeeta mulle, sillä mä haluan sua ihan hirvittävän paljon, mutta mä rakastan sua. Aino, mä rakastan sua ja mä teen ihan mitä tahansa, jotta sä ymmärrät sen.
-Mä rakastan sua myös,
Aino kuiskasi.
-Kas niin, eihän se ollut niin vaikeaa?

Sen jälkeen nuoret tapailivat vain julkisilla paikoilla. Se piti heidän libidonsa varsin tiukasti kurissa ja yhdessä he aloittivat sitten tämän seurauksena kuntosaliharrastuksen. Aino purki kaikki turhaumansa nyrkkeilysäkkiin. Hän halusi, hän ihan oikeasti halusi, mennä pidemmälle Pyryn kanssa, mutta hänen sisimpänsä epävarmuudet estelivät häntä.

-Sulla on tosi hyvä tekniikka! Saanko antaa silti pari vinkkiä?

-Käytä jalkoja enemmän. Liiku. Sun vasen käsi suojaa sua ja oikea iskee. Olethan sä oikeakätinen?

-Olen,
Aino sanoi.
-Mun mielestä muuten sun nyrkkeily sujuu tosi hyvin ja meillä poliisikoulussa oltais tosi tyytyväisiä, jos joku sun kaltainen hakisi meille. Naispoliiseista on aina pulaa.

Vai että vielä poliisiksi? Eikö se jo riittänyt, että heidän perheestään kaksi oli lähtenyt sille uralle, Aino pohti ja iski kiukkuisesti säkkiä.
-Mun veljet on jo poliiseja ja se taitaa riittää meidän suvulle,
hän puki sitten ajatuksensa sanoiksi.
-Mikä sun sukunimi on,
nainen kysyi kiinnostuneena.
-Tawast-Goottila,
Aino vastasi iskujensa välissä.
-Aaa, aivan! Ymmärrän. Sun veljet oli molemmat todella lahjakkaita ja varmasti säkin olisit, mutta ymmärrän sua. Ei ole helppoa astella isoveljien jalanjäljissä. Usko mua, mä tiedän.

-Mä kävin tosi hämmentävän keskustelun,
Aino sanoi ja kertoi sitten Pyrylle.
-No johan oli. Saiko se sut yhtään kiinnostumaan alasta?
-Mut? Poliisikouluun ja poliisiksi? Ei, ei taida olla mun kuppi teetä.
Pyry hieraisi olkapäätään ohimennen.

-Anna mä hieron,
Aino sanoi heti ja kiitollisena Pyry käänsi hänelle selkänsä ja Aino kosketteli pojan paljasta ihoa ihan luvan kanssa.

-Mä oon tosi kiitollinen tästä, mutta jos sä vielä kauankin koskettelet mua, niin mä en takaa mitä mä teen.

Ainon läpi kävi väristys ja hän tajusi äkkiä miten vähissä pukeissa he olivat.

Hän kumartui kuin huumaantuneena eteenpäin ja Pyry voihkaisi hieman heidän huuliensa koskiessa toisiaan.

Onneksi paikalle tuli kolmaskin saunoja, joten nuoret irrottautuivat toisistaan.

Aino päätti mennä ihan oikealle hierojalle mieluummin. Hän ei ollut ihan täysin varma, miten paljon kestäisi Pyryn käsiä paljaalla ihollaan.

**********

Sukua tulee siis jatkamaan Aino ja kuten kerroin edellisen osan lopuksi, valinta ei ollut helppo. Menin lopulta käytännössä arpomalla.

Pyry ja Aino vaikuttavat olevan kovasti rakastuneita toisiinsa. Miten hyvin nuorten suhde pysyy kasassa?