Rannalla - Saima Harmaja

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt.

Rannalla - Saima Harmaja

perjantai 26. maaliskuuta 2021

Osa 1.18

 








-Pyry?




-Mitä sä täällä teet,
Aino tivasi epäilevällä äänensävyllä.




-Mä haluaisin jutella. Voidaanko mennä sisälle istumaan? Täällä ulkona on aika kylmä tuuli,
Pyry pyysi tasaisella äänellä. Aino mietti hetken ja oli jo vähällä kieltäytyä. Siitä saattaisi kuitenkin seurata pidemmän päälle enemmän ongelmia, hän tuumi sitten ja päätti kestää ex-miestään hetken.
-Jaa. Tule sitten.
Pyry oli aavistuksen typertynyt tylyhköstä vastaanotosta. Tämä nainen ei ollut se sama, jonka sormeen hän pujotti sormuksen useita vuosia takaperin.




-Tämä on täysin uusi talo,
Pyry sanoi ja katseli häkeltyneenä ympärilleen. Hän oli odottanut taloa, jossa oli asunut vaimonsa kanssa. Ex-vaimonsa, Pyry korjasi nopeasti ajatuksissaan. Hän oli hieraissut silmiään lautan saapuessa saarelle ja miettinyt hetken, että oliko hän tullut sittenkään oikeaan paikkaan. Pyry ei ollut ihan varma oliko pahoillaan vai ei, kun talo ei ollutkaan enää sama.




-Sä tuskin tulit puhumaan tänne talosta,
Aino totesi viileästi.




-Ei, en tullutkaan. Tulin tapaamaan poikaani.




Ainon katse oli niin ivallinen, että hetken aikaa Pyryä hävetti. Vain hetken. Eemeli sentään oli hänen poikansa. AINOA poikansa. Hänellä oli vain tyttäriä Miran kanssa. Elisabeth ja Susana
-Eemeli nukkuu.




-Voi kai häntä kuitenkin käydä katsomassa?




-Ei. Ei voi. Eemeli saa nukkua rauhassa,
Aino vastasi matalalla äänellä päättäväisesti.




-Mä haluaisin ihan oikeasti luoda poikaani suhteen,
Pyry sanoi tuskastuneena.




-Sitä sun olisi ehkä kannattanut pohtia ennen kuin kävit nussimassa mun veljeni vaimoa,
Aino sähähti ja hetken aikaa vanha viha nousi pintaan. Nopeasti hän kuitenkin kasasi itsensä ja Pyry oli aivan sanaton. Kuka tämä nainen oikein oli?




-Mulla on olemassa oikeuden päätös siitä, että mä saan kasvattaa mun poikani kuten mä itse haluan eikä Eemeli kuulu sen päätöksen mukaan sulle lainkaan.




-Sä olit riittävän typerä jäädäksesi kiinni. Ihan samalla tavoin kuin se nainenkin.
Aino ei suin surminkaan aikonut mainita Miran nimeä. Pyryn suhteen hän oli päässyt tasapainoon aikoja sitten, mutta Miraa Aino vihasi alkukantaisella, ylitsevuotavalla vihalla.




-Mä voin mennä oikeuteen ja se päätös voidaan muuttaa,
Pyry uhkasi. Hänen äänensä oli kuitenkin aavistuksen ponneton ja se loi Ainolle vielä enemmän vahvuutta.




-Se on sun oikeus. Yritä toki,
hän totesi ja hymyili itsevarmasti.
-Niin mä aionkin,
Pyry vastasi, hyvästeli sitten Ainon ja käveli ulos. Hän tunsi olonsa sisältä huteraksi keskustelun jäljiltä, mutta ei antanut sen näkyä lainkaan ulospäin.




Aino taas säntäsi kokkaamaan. Pian lapset tulisivat koulusta ja Eemeli heräisi päiväunilta. Tehdessään spagettia Aino samalla pohti asioita kuumeisesti.




Artun tullessa kotiin hän löysi sisarensa takkatulen äärestä.




-Sä olet sytyttänyt tulet. Hienoa. Täällä on vähän viileää. Tuo tuuli ihan varmasti puskee läpi kaikista eristeistä.




-Niin,
Aino vastasi tasaisesti. Hän suri syvästi hiljaisuudessa, sillä koskaan ei kukaan tulisi tietämään hänen äitinsä hairahduksesta. Siihen Aino oli lopulta päätynyt. Takan liekeissä oli palanut tuhkaksi Amandan päiväkirja ja sen mukana kauhistuttava totuus. Se päättyisi Ainoon. Hän olisi viimeinen, joka tietäisi.




-Kyllä Aino vaan tekee parhaat ruuat,
Arttu totesi lapsilleen ja nämä myötäilivät suu täynnä spagettia.




Arttu oli hieman hukassa oman itsensä kanssa, sen hän myönsi avoimesti, mutta vain itselleen. Miran jättämät arvet olivat syvät ja niistä tihkui verta edelleen. Hän olisi halunnut itselleen suhteen, ihan tosissaan, mutta kuinka hän koskaan voisi luottaa enää kehenkään toiseen? Päätään ravistaen Arttu irtautui ajatuksista ja keskittyi syömiseen ja kyselemään lastensa koulukuulumisista.




-Mitä ihmettä sinä olet mennyt tekemään Irmeli! Nyt välittömästi takapuoli penkkiin ja jäähylle! Ja sen jälkeen siivoat jälkesi!
Aino ei huutanut koskaan ja hetki järkytti heidät kaikki.




Aino itsekin hieman järkyttyi omasta reaktiostaan. Hän päätti lähteä paikalta ja käydä vähän hengittelemässä viileää ulkoilmaan. Ehkä se tasaisi hänen myrrystuulensa.




-Miks sä sotkit?




-Ei kuulu sulle!




-Aino teki ihan oikein kun huusi sulle,
Konsta päätti hätkähtämättä sisarensa asenteesta.




-Se on ihan tyhmä ja niin oot säkin!




-Ei se oo Ainon syy, että sulla on paha olla,
Konsta vastasi ja Irmelin silmiin kihosivat kyyneleet. Veli oli oikeassa ja se harmitti häntä.




-Siivoat ensin ja pyydät sitten Ainolta anteeksi.
Irmeli ei vastannut.




Hän kuitenkin siivosi jälkensä ja astui sen jälkeen varovasti tätinsä huoneeseen. Aino nosti päänsä, ojensi kätensä ja veti tytön istumaan syliinsä.

-Anteeksi täti,

Irmeli sanoi ja puhkesi itkuun.

-Mun tässä täytyy pyytää anteeksi. Mä en olisi saanut huutaa. Se oli väärin. Me molemmat tehtiin väärin. Nyt kaikki on kuitenkin hyvin. Kaikki on hyvin,

Aino mutisi ja silitteli hellästi Irmelin päätä.



**********



Pyry yrittää ujuttautua takaisin Ainon ja Eemelin elämään. Miten oikeudessa käy? 















2 kommenttia:

  1. Sori radiohiljaisuudesta. Joka osan oon lukenut, mutta aluksi työkiireet ja nyttemmin flunssa alkoi pistää kapuloita rattaisiin.

    "Pyry oli aavistuksen typertynyt tylyhköstä vastaanotosta. Tämä nainen ei ollut se sama, jonka sormeen hän pujotti sormuksen useita vuosia takaperin."
    Mulla tuli heti tuossa kohtaa karmea aavistus siitä, että Pyry haluaisi yrittää uudelleen Ainon kanssa ja alkaisi lähennellä sitä, koska sen ja Ainon suhteen vaikeudethan taisi liittyä siihen, ettei Pyry kestänyt Ainon luonteen pehmeyttä. Oi voi, aika näyttää... Ehkä Pyry hylkää ajatuksen käräjöinnistä sen ansiosta? O:)

    VastaaPoista
  2. Tämähän meni jännäksi. En tiedä, onko tämä enemmän veikkaus vai toive, mutta ehkä hommaa ei lopulta edes viedä oikeuteen asti. Pyryn osalta tuo oikeuteen viemisellä uhkailu vaikutti lähinnä uhoamiselta eikä siltä, että mies aikoo ihan aidosti toteuttaa sen. Jos nyt mies veisi asian oikeuteen, niin pahimmassa tapauksessa Aino saattaisi menettää poikansaa kokonaan. Se ei ehkä ole kovin todennäköinen vaihtoehto kun eihän Pyry ole Eemelin elämässä aiemmin ollut, mutta onko Aino valmis ottamaan sitä riskiä? Ehkä sittenkin olisi helpointa vain tehdä jonkinasteinen sovinto ja antaa Pyryn tavata poikaansa. No, päädyttiin mihin ratkaisuun hyvänsä, niin toivottavasti se on Eemelin kannalta paras mahdollinen.

    VastaaPoista

Osa 1.19

Olen pahoillani etten ole ehtinyt vastailla viimeisien osien kommentteihin. Nämä loppuosat ovat tulleet niin tiukalla tahdilla, että on itse...