Osa 1.12

 

Aino oli juuri saanut vaatteet vaihdettua kun se iski.

Hän juoksi lujaa vauhtia kylpyhuoneeseen ja oksensi.

Hampaita pestessään hän antoi itselleen ensimmäisen kerran lääkityksen aloittamisen jälkeen luvan toivoa.

Hän todella toivoi, niin kovasti, että hänen varpaitaan alkoi nipistellä.

Kun raskaustesti näytti positiivista, Aino ei alkanutkaan itkeä. Hän oli ollut varma siitä, että jos jonain päivänä hän vihdoin toteaisi olevansa raskaana, hän purskahtaisi itkuun silkasta ilosta.

Aino oli niin malttamaton, että hän juoksi Pyryä vastaan tämän tullessa töistä. Mies tarjosi poskensa suudeltavaksi.

-Mikäs ihme pikkuvaimon tänne oikein lennätti,

hän kysyi.

-Mulla on uutisia!

Pyry vakavoitui ja koko hänen olemukseensa laskeutui äkkiä suuri vaaran tunne. Hän tiesi.

-Meille tulee vauva,

Aino hihkaisi ja koko Pyryn maailma sortui siihen paikkaan.

-Va-vauva?

Hän ei kyennyt sanomaan järkytykseltään mitään muuta. Tietenkin. Miksi ihmeessä EI tulisi?

-Sä et näytä onnelliselta,

Aino sanoi syyttävästi.

-Tietenkin mä olen onnellinen. Mä vaan häkellyin. Hupsu.

Pyry halasi äkkiä vaimoaan, jotta sai hetken koota itseään ja ajatuksiaan.

Aino lirkutteli loppumattomasti tulevasta pienokaisesta ja mitä pitäisi tehdä ja ostaa ja Pyry tunsi vain tukehtuvansa.

**********

-Hei Aino ja onnea tulevasta perheenlisäyksestä!

-Hei äiti. Mä toin näytille yhden tärkeän simin. Äiti, tässä on Sanna.

-Hyvää päivää rouva Goottila. Mukava tutustua.

Amanda katsoi hieman epäluuloisena edessään seisovaa naista. Kuka tämä oli ja mitä tämä tarkoitti hänen poikansa ja pojanpoikansa kannalta?

-Älä äiti kyräile noin. Sanna on mun tuleva vaimo. Hän on lääkäri ja auttanut mua tosi paljon. Mä olen vihdoin vakaasti omilla jaloillani ja palasin töihinkin viikko sitten.

-Se kuulostaa oikein... lupaavalta,

Aino sanoi varovasti.

Amandan ilme lientyi hieman.

-Vai että lääkäri?

-Nyt hän tosin jäi juuri lomalle töistä, sillä Sanna on raskaana. Meille on tulossa vauva.

-Jaha. Tuota...

-Ja me tultiin hakemaan Erno kotiin. Pojan on aika tulla kotiin äiti.

-Hyvä sitten. Erno on yläkerrassa. Käy kertomassa itse uutiset.

-Hei kulta,

Aarre sanoi ja suikkasi suukon poikansa poskelle. 

-Isi, sun sänki kutittaa,

Erno vastusteli.

-Mennäänkö me nyt kotiin,

poika sitten äkkiä kysyi toiveikkaana.

-Kyllä Erno, me mennään kotiin ja kuule, meillä on paljon juteltavaa, mutta puhutaan siitä kaikesta vähän myöhemmin. Tuolla alakerrassa on kuitenkin isin hyvä ystävä Sanna ja Sanna asuu meidän kanssa.

-Ei mua haittaa isi, vaikka sulla oliskin "ystävä". Kun vaan mennään kotiin.

-Milloin susta kasvoi noin viisas,

Aarre hämmästeli ja kumartui liikuttuneena halaamaan poikaansa.

-No, sä toit mut tänne mummille ja se vähän niinku tapahtu,

Erno vastasi. Aarre alkoi nauraa syvältä kumpuavaa naurua.

Myöhään illalla, kun Aarre, Sanna ja Erno olivat vihdoin lähteneet ja Aino ja Pyry menneet nukkumaan, Amanda käveli alas rannalle.

Meri. Se oli aina ollut läsnä hänen elämässään, se hallitsi hänen sieluaan ja olemustaan. Elämänsä tärkeissä käännekohdissa hän oli tullut aina rannalle, istunut alas, antanut hiekan valua sormiensa lävitse ja pohtinut elämäänsä. Täällä hän oli nytkin, jälleen yksin. Vanha suru Januksen menetyksestä painoi raskaana vieläkin.

Hänen lastensa elämät alkoivat olla järjestyksessä ja hyvä niin. Hän voisi itse luopua elämästä tyytyväisenä nyt, kun kaikki asiat olivat vihdoin hyvin. Amanda niin kaipasi miestään, kaipasi päästä jälleen tämän käsivarsille. Hän olisi valmis lähtemään nyt ja jättämään onnelliset lapsensa jatkamaan sukua.

**********

Aarre on saanut vihdoin elämänsä järjestykseen ja Erno muuttaa takaisin kotiin. Amanda ei tiedä, että kahden muun lapsen elämät ja avioliitot ovat vaakalaudalla. Jotain on pakko tapahtua, ja tapahtuukin, mutta mitä?