Rannalla - Saima Harmaja

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt.

Rannalla - Saima Harmaja

sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Osa 28









-Arttu,
Janus sanoi lämpimästi ja halasi poikaansa.




-Isä,
tämä vastasi lyhyesti ja piti Janusta halauksessa pitkään.




-Aarre järjesti mulle vapaapäivän ja käski tulla tänne.




Janus katsoi nuorempaa poikaansa vakavana. Hän näki tässä paljon äitiään. Arttu oli harvinaisen kaunis poika, hänen oli myönnettävä, vaikka sana kaunis ei yleensä kuvannutkaan miehiä.




-Sinulle ei ole taidettu vielä kertoa?
-Kertoa mitä?
-Aivan. Sain sydänkohtauksen tuossa taannoin ja äitisi ja muut ovat sitä mieltä, että olen kuolemassa aivan juuri kohta.




-Sy-sydänkohtauksen?




-Älähän sinäkin aloita poika. Onhan se toki vakava asia, mutta... No ensinnäkin, oikeilla elämäntavoilla saatan elää vielä vaikka kuinka ja kauan. Siksi toisekseen kaikkihan me täältä lähdemme jonain päivänä.




-Miksi ihmeessä te ette soittaneet mulle kun tämä tapahtui?
-Juuri siksi, että minä kielsin. Mennään istumaan. Muut ovat ulkona ja tulevat kohta sisälle.




Ne muut olivat tässä tapauksessa Aino ja Aarre ja hetken kuluttua kaikki neljä istuivat olohuoneessa.




-Minä olen oikeastaan tyytyväinen siihen, että olette täällä kaikki koolla, vaikka syy siihen ei olekaan se, mikä minulla on nyt mielessä. Aino tulee täysi-ikäiseksi parin vuoden kuluttua, joten tälle talolle tarvitaan jatkaja ja jos se Aino vain sinua kiinnostaa, niin äitisi ja minä toivoisimme, että sinä jäisit tänne ja perustaisit aikanaan perheesi täällä.




-Mitä? Minäkö? Entä pojat?




Aarre ja Arttu katsoivat toisiinsa.
-Mä luulen puhuvani meidän molempien puolesta kun totean, että ei me tänne haluta takaisin. Mulla on oma elämä ja oma koti Simbyssä ja Arttu lienee onnellinen Simtarsaaren kaupungissa.
Arttu nyökkäsi veljelleen hyväksyvästi.




Jaa. hänkö sitten jäisi tänne? Entä jos Pyry ei haluaisi? Mitä jos tämä laittaisikin ehdoksi muuton muualle? Mitä vanhemmat sitten sanoisivat?




-Aino taitaa olla olla huolissaan Pyrystä,
Arttu totesi osuen niin oikeaan, että Ainoa ihan vihlaisi hampaanjuurista.
-Mä oon kuitenkin jutellut sen kanssa ihan vastikään ja Pyry itse asiassa mainitsi, että siitä olis tosi kiehtovaa asua täällä. Jotenkin se ihannoi tätä saarta ja sen eristyneisyyttä,
Arttu jatkoi.




-Oikeastiko vai yritätkö sä vaan vaikuttaa mun mielipiteeseen pistelemällä omias?




-Ihan oikeasti sisko. En mä sulle tätä ideaa myis ellei se olis totta ja tulishan se selville välittömästi kun sä juttelisit ite Pyryn kanssa ja se kertois, että se ei halua asua täällä. En mä sentään niin tyhmä ole.
-No, mitäs sanot Aino,
Janus kysyi.




-No... Joo! Kyllä mä haluan jäädä tänne,
Aino riemastui ja äkkiä hänen onnensa oli ihan täydellinen. Hän saisi asua täällä, saada lapset täällä ja isä ja äiti auttaisivat vauvojen hoidossa! Ihan mahtavaa!




Janus meni poikien lähdettyä kylpyyn. Hän oli ihan hirvittävän väsynyt. Aino oli lähtenyt Artun mukaan, sillä yöksi luvattiin myrskyä eikä tyttö pääsisi aamulla kouluun, jos sääennuste pitäisi paikkansa.




Janus ei halunnut myöntää asiaa kenellekään, mutta hän tunsi, että kyse oli enää korkeintaan muutamasta päivästä. Hänen sydämensä värisi usein oudosti ja se sai miehen hengästymään pahasti. Väsymyksen määrä oli myös kasvanut valtavasti, mutta hän varoi näyttämästä sitä vaimolleen. Janus halusi antaa nämä viimeiset päivät Amandalle ja itselleen ilman surun välitöntä läsnäoloa.




Myrsky saapui sinä yönä eikä päivä valjennut aamullakaan.




Janus oli väärässä. Hänen aikansa ei kestänyt enää edes muutamaa päivää. Sydän vain lakkasi toimimasta ja hän lyyhistyi ollessaan menossa aamupalalle. Hän ehti kuulla vielä vaimonsa hätääntyneen kirkaisun ja suru siitä, että Amanda jäisi tänne yksin riipaisi häntä syvästi.




Amanda juoksi hädissään hakemaan puhelintaan makuuhuoneesta soittaakseen ambulanssikopterin paikalle, mutta oli aivan liian myöhäistä. Janus oli poissa. Amanda huusi tuskaansa polvillaan miehen uurnan vieressä. Itse kuolemakin katsoi häntä säälivästi, silitti sitten hänen hiuksiaan lempeästi ja kieltäytyi Amandan anelusta ottaa hänet myös pois.
-Sinun lapsesi tarvitsevat sinua vielä.




**********




Näin lähti ensimmäinen suurista. Janus on poissa ja Amanda on jäänyt yksin. Miten nainen selviää, kun hänen elämänsä rakkaus kuoli?

Viime aikoina pelissä on ollut muutamia kummallisuuksia. Esimerkiksi pottailun opettaminen. Sim vie taaperon potalle, mutta lähtee sitten etkä saa enää valittua taaperoa painamalla, että jatkaisi opettamista. Nyt tässä kuolemakohtauksessa Amanda oli nälkäinen ja vain poistui syömään! Mitä hemmettiä?! Onko muilla ilmennyt samanlaisia kummallisuuksia?









6 kommenttia:

  1. Minun on uskomattoman vaikea tuntea sympatiaa Amandaa kohtaan - en ikinä pitänyt hänestä ja jollain tavalla aina toivoin, että Janus vaan tajuaisi lähteä jossakin välissä xD Janus sen sijaan oli hieno heebo. Ikävä tulee <3

    Oma peli ei ole toiminut sen kuuluisan kaiken rikkoneen päivityksen jälkeen, eikä korjaavat päivitys tai mikään sen jälkeen tullut muuttanut kyllä mitään. Hieman pahimmat bugit helpottivat, mutta yksi lot, vieläpä vampyyriperheen päälot, meni täysin käyttökelvottomaksi ja glitchaa ihan urakalla. Noin muuten nuo mainitsemasi pottaglitchit, taaperoiden ruokkiminen (siitä ei tule YHTÄÄN MITÄÄN) ja silloin tällöin bugaavat sosiaaliset komennot (vampyyrit pölähtelevät sinne tänne lepakkoina, mutta kukaan ei tee mitään niistä sosiaalisista interaktioista, mitä olen käskenyt tehdä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin; lisäksi kuolema jää nykyään lähes poikkeusetta hengailemaan. Viime kerralla lauloi baarissa karaokea. Ihan ymmärrän, että duuni on varmasti raskasta, mutta come on.

      Poista
    2. Olen muutamaan kertaan maininnutkin, että Amanda on ollut mulle todella vaikea ( ja raskas... ) hahmo. On ihan hirveää kirjoittaa tyypistä, josta ei voi mitenkään pitää =D Mutta... Se on haastanut mua itseäni kirjoittajana, sillä aina ei vaan voi kirjoittaa mukavista hahmoista. Koska Amanda on herättänyt myös lukijoissa paljon tunteita, olen aivan ilmeisesti onnistunut =D Mahtavaa =)

      Mulla on erinäköisiä bugeja yms pelissä kaikkien näiden isojen päivitysten jälkeen ja onneksi tätä tarinaa on kuvina vielä jonkin verran tallessa, sillä pelikamera ei jälleen ole toiminut joulukuun alun jälkeen ja kuvat ja kuvaustapa tulee näillä näkymin muuttumaan, jos tilanne jatkuu. Itse tallenteeseen en ole uskaltanut edes mennä, joten en tiedä onko se tämän kaiken jäljeltä vielä ehjä ja pelattavissa ylipäätään. Hieman hirvittää.

      Poista
  2. Voi Janus. :( Odotettavissahan tämä oli, mutta harmillista tämä silti on. Onneksi Janus sai sentään kuolla onnellisena. Amanda on varmaan alkuun surullinen, mutta uskoisin hänen pääsevän yli ajan myötä. Ehkäpä hän vanhoilla päivillään rakastuu vielä uudelleen. Ei toki yhtä syvästi kuin Janukseen, mutta jollain tasolla kumminkin. Jotenkin en osaa nähdä, että Amanda eläisi loppuikänsä yksin. Toki hän saattaa tästä eteenpäin kiinnittää aikansa ja energiansa lapsiin ja lapsenlapsiin. Silloinkaan hän ei olisi yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amanda on aina pudonnut jaloilleen, mutta muuttaako Januksen kuolema tämän asian jotenkin. Ehkä? Tämä selviää kyllä tulevissa osissa, joten vielä pidän tiukasti suun supussa asiasta =D Mä joudun aina varomaan vähän varsinkin kun sulle vastailen, sillä monesti osut kysymyksinesi ja arvailuinesikin ihan täysin hermolle, jos kohta toisinaan olen onnistunut sutkin yllättämään =D Sen verran voin sanoa, että muutama yllättävä juonenkäänne on edessä lähitulevaisuudessa... ja ei siitä sitten sen enempää =D =D

      Poista
  3. Oonko mä jättänyt tänne koskaan kommenttia? Löysin tänne tieni Hold back the riveristä ja eka olin että JEI, Arwen kirjoittelee myös!... ja sitten aloin miettiä, että kylläpä on tutun näkönen blogi? :D

    Anygays, täytyypä alkaa alusta asti lueskelemaan. Tän osan nyt skippasin välttyäkseni spoilereilta. Kuoleman tosin ehdin sivusilmällä nähdä...

    VastaaPoista

Osa 1.19

Olen pahoillani etten ole ehtinyt vastailla viimeisien osien kommentteihin. Nämä loppuosat ovat tulleet niin tiukalla tahdilla, että on itse...