Osa 27

-Me emme saa vaipua epätoivoon Aino. 

Aino oli eri mieltä. Hän oli ollut paikalla isän saatua infarktin ja kaikki ne kauhun minuutit, kun he odottivat ambulanssihelikopteria paikalle.

-Sinun isäsi voi tällä hetkellä oikein hyvin ja meidän täytyy yrittää elää ihan kuten ennenkin. Hänelle ei tee hyvää, jos me varomme jokaista askelta ja sanaa hänen seurassaan.

-Elää normaalisti? Sydänkohtauksen jälkeen? Sä et äiti ole tosissas?

-Kuulin aika kiivasta sananvaihtoa täältä ollessani suihkussa. Onko kaikki hyvin?

-Kaikki on ihan hyvin. Me juttelimme vain Ainon tekemättömistä läksyistä.
Aino katsoi äitiään järkyttyneenä. Osasiko äiti valehdella ja vielä noin luontevasti? Äkkiä Ainosta tuntui, että hän ei tuntenut äitiään ollenkaan.

-No mitä sitten jos yhdet läksyt jää tekemättä. Aino on koulussa kympin oppilas ja luokkansa paras.
Puheenaiheena oleva teini päätti pitää suunsa tiukasti kiinni ja keskittyä syömiseen. Hän ei vain voinut ymmärtää äitinsä valehtelua. Ei sitten niin mitenkään ja oli tosi vaivaannuttavaa olla osa sitä.

Myöhemmin sillä viikolla Aarre tuli käymään.
-Hyvä, että tulit.

-Miten isä voi?
-No... se on kuin mitään ei olis vialla.

-Ehkä se tosiaan voi sitten paremmin?
-Ei voi, usko mua. Mä olin täällä silloin kun... Äläkä kysy siltä siitä,
Aino suhahti viimeisen, sillä vanhemmat saapuivat juuri ulkoa sisälle.

-Ihana nähdä sinua täällä poika. Mihin sinä perheesi jätit?
-Erno on mun ystävällä hoidossa, siellä on toinen samanikäinen poika ja Henna on... töissä.
Jaha, ajatteli Amanda. Henna oli taas "töissä". Vai vieläkin?

-Minä olisin niin kovasti halunnut nähdä heidät molemmat,
Janus sanoi haikeana ja jatkoi:
-Tulen käymään ensi viikolla. Ajan joku ilta Simbyhyn.

Kolmikko veti hiljaiseksi. Vai aikoi Janus ajaa itse Aarteen luo?

Vanhempien poistuttua paikalta Aino alkoi tehdä kouluprojektiaan ja Aarre auttoi sisartaan.
-Se vaikutti ihan normaalilta.

-Normaalilta? Normaalilta? Tottakai se vaikuttaa normaalilta senkin typerys,
Aino suhahti ja jatkoi:
-Se ei varo mitään, ei yhtään mitään. Se tekee kaikkea ihan kuten ennenkin eikä kuuntele lääkärin ohjeita rauhoittumisesta.

-Mut... ehkä se on ihan hyvä?

-Mä en tiedä missä todellisuudessa sä elät ja välillä mä pohdin, et kumpi meistä oikeesti on aikuisempi, sä vai mä.

Janus tosiaankin teki kaiken ihan kuten ennenkin. Hän hoiti talon korjaus- ja parantelutyöt, sillä häntä kätevämpää simiä ei ollut lähimaillakaan. Hetkittäin mies teki asiat vähän hitaammin, kun sydän alkoi jätellä lyöntejä välistä ja tuppasi hengästyttämään, mutta jatkoi heti kun se meni ohitse.

Amanda sai miehensä onneksi välillä rentoutumaankin. Hän halusi viettää kaikki mahdolliset hetket Januksen seurassa. He elivät laina-ajalla ja Amanda tiedosti sen.

-Olen niin onnellinen,
Janus sanoi vetäessään vaimonsa kylkeensä.

-Niin minäkin rakas. Rakastan sinua ihan rajattoman paljon.

-Niin minäkin sinua,
Janus vastasi ja painoi pehmeästi huulensa Amandan otsalle. Kaikki se hellyys ja rakkaus oli melkein liikaa ja Amanda tunsi kyyneleiden olevan ihan nurkan takana.

-Emmehän me ole surullisia?

-Ei tietenkään!

-Hyvä, sillä minä ajattelin, että voisimme kokeilla miltä tuntuu rakastella porealtaassa.

-Sinä olet ihan parantumaton!
-Minä saatan olla vanha, mutta vielä minulla kaikki paikat toimii rakkaani ja tällä hetkellä.. no, kokeile itse,
Janus tuumasi ja kohotteli kulmiaan.

Sitten hän veti vaimonsa kuumaan suudelmaan ja Amandalle ei todellakaan jäänyt epäselväksi, että Janus halusi häntä. Naisen keho vastasi haluun vastaansanomattomalla tavallaan.

-Oletko nyt ihan varma,
Amanda kysyi silti.

-Me kaikki kuolemme joskus ja jos minä sattuisinkin kuolemaan orgasmin kynnyksellä, niin ainakin kuolisin taivaallisen onnellisena.

-Älä puhu kuolemasta,
Amanda kuiskasi ja liukui kiinni Janukseen, suuteli häntä kiihkeästi ja nopeasti he riisuivat veden suojissa vaatteet toisiltaan. Sillä kertaa he eivät varoneet. Molemmat tiesivät, että mikä tahansa päivä saattaisi olla viimeinen, joten heidän rakastelussaan oli nyt kiihkeän kuumeista tietoisuutta asiasta ja se johti heidän intohimonsa aivan uudelle tasolle.

**********

Amandan itsekäskin rakkaus Janukseen on ollut suvun aloittajan kantava voima tässä tarinassa. Janus lopulta rakastui hänkin, vastahakoisesti ja hitaasti, mutta rakastui kuitenkin. Heidän avioliittonsa on ollut siitä asti yhtä onnellista auvoa ja seuraavassa osassa näemme Januksen viimeistä kertaa. Se on myös osa, joka päättää Amandan tarinan ja vetovastuun ottaa vihdoin ensimmäinen sukupolvi.