Rannalla - Saima Harmaja

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt.

Rannalla - Saima Harmaja

sunnuntai 29. marraskuuta 2020

Osa 26

Tämä viikonloppu on mennyt jotenkin niin vauhdilla, että olin unohtaa julkaista koko osan. 







-Hei rakas,
Amanda sanoi ja halasi poikaansa hellästi.




-Hei äiti. Älä käsitä väärin, sillä oot aina tänne tervetullut, muka mikä sut tänne lennätti kesken viikon?




-Meidän täytyy puhua ja paras, että menen suoraan asiaan. Sinun isäsi on vakavasti sairas.




-Mitä? Sairas? Mikä sillä on?




-Hän sai infarktin pari päivää sitten ja lääkärit kertoivat, että sen seurauksena hänen sydämessään on reikä ja se on niin pahassa paikassa, että sitä ei voida korjata. Hän on liian heikossa kunnossa niin vakavaa leikkausta ajatellen.




-Miten... miten kauan...
Aarre ei saanut sanottua lausettaan loppuun.




-Jos hän ei tee mitään raskasta, hän saattaa elää vielä vuosia, mutta tiedäthän sinä isäsi. En saa mitenkään pidettyä häntä aisoissa.
-Voi äiti,
Aarre sanoi ja halasi Amandaa kyynelsilmin.
-Missä Henna on?
-Töissä.
-Mitäpä jos minä teen ruuan teille tänään?
-Voisitko, olisitko niin kiltti? Käyn pikaisesti kylvettämässä Ernon.




Amanda kokkasi pikaisesti juustomakaronia. Lohturuoka oli hänen mielestään parasta näissä tilanteissa ja hän tarvitsi sitä lohtua ihan yhtä paljon kuin hänen poikansakin.




Amanda ehti syömään ennen kuin Aarre sai kylvetettyä Ernon.




-Mummi ottaa,
Erno tarjosi lautasta Amandalle ja naisen sydän täyttyi hellyydellä.




-Ehei, syö pois vaan! Mummi söi jo.




-Äiti, mun täytyy kanssa puhua sulle yhdestä jutusta.
-Olet tosi vakavan näköinen.
-Se on.. henkilö, joka ei ole tässä tilassa tällä hetkellä. Hänellä on vakavia ongelmia. En tiedä. Synnytys ilmeisesti käynnisti hänessä jonkinlaisen prosessin ja hän on tosi vakavasti masentunut. Mä oon hyvin huolissani hänestä.




Amanda käänsi päänsä järkyttyneenä poispäin. Hän mietti tarkasti mitä uskaltaisi sanoa Ernon aikana eikä sitten uskaltanut sanoa oikein mitään.




-Hän ei siis ole töissä tällä hetkellä, vaan osastolla hoidossa.
-Ymmärrän.
Erno oli siirtynyt Amandan viereen istumaan.




-Uskon, että hän saa hyvää hoitoa ja toivotaan parasta,
Amanda sanoi ja pakotti itsensä hymyilemaan.
-Isi ottaa?




-Syö vain itse kulta. Isille on oma ruoka tuolla pöydällä odottamassa.




-Mä tulen pian käymään.




-Tule, sillä... No, koskaan ei voi tietää.




Kun Amanda pääsi kotiin, hän ihan ensimmäisenä suuteli miestään.




-Sinä olet niin kaunis rakkaani,
Janus sanoi ja silitti Amanda poskea.




-Minä olen tällainen vanha karvaturri ryppyineen päivineen,
hän naureskeli.




-Erittäin charmantti karvaturri.
-Vieläkö sinä haluat tällaista harmaantunutta vanhusta?
-Janus. Sinun sydämesi,
Amanda yritti.
-Vähät siitä. Minä haluan sinua.




Janus toimi niin päättäväisesti, että Amandasta ei ollut vastustamaan. Sillä sekunnilla kun Janus kosketti häntä, naisen vastarinta murtui.




He rakastelivat hitaasti ja rauhallisesti monta tuntia ja jokainen kosketus, henkäys ja suudelma painui lähtemättömästi Amandan mieleen.




**********




Pelissä tuli ensimmäinen ilmoitus siitä, että Janus on tiensä päässä. Ihan hetken päästä joudumme luopumaan hänestä ja haluan antaa miehelle arvoisensa lopun. Janus on ollut kuitenkin äärimmäisen tärkeä osa tätä tarinaa ja mies on ehdottomasti yksi lempisimeistäni, mikä varmaankaan ei ole jäänyt lukijoille epäselväksi. Ajattelin vain vielä varmistaa, jos joku ei syystä tai toisesta olekaan tajunnut... =D







2 kommenttia:

  1. Voi että. :( Januksen lähestyvä kuolema oli toki ihan odotetavissa kun mies on kumminkin jo melko iäkäs, mutta Hennan huono vointi oli ikävä yllätys. Synnytyksen jälkeinen masennus on varmasti todella ikävä asia, mutta ainakin hän saa nyt ihan kunnolla apua. Toivottavasti siitä on myös hyötyä, että hän pääsee jossain vaiheessa jaloilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Janus alkaa olla hyvin iäkäs ja tuntui pahalta ajatus siitä, että aloittajasukupolvi ylipäätään on tulossa tiensä päähän. Se on aina ensimmäinen vaikea paikka. Tämän jälkeen tulee sukupolvia, joista toisista luopuu helpommin kuin toisista, ainakin itselle.

      Henna kärsii niin kovin yleisestä vaivasta, josta kuitenkin lopulta varsin vähän puhutaan. Nyt hän on hoidossa ja saa tarvitsemaansa apua.

      Poista

Osa 1.19

Olen pahoillani etten ole ehtinyt vastailla viimeisien osien kommentteihin. Nämä loppuosat ovat tulleet niin tiukalla tahdilla, että on itse...