Osa 24

Arttu täytti vuosia ja Mira muutti sen myötä osaksi heidän talouttaan. Eräänä päivänä mies vei tyttöystävänsä ulos ja keikautti tämän intohimoiseen suudelmaan.
-Arttu,
Mira ehti parahtaa kauhuissaan ennen kuin toinen melkein kaatoi hänet. Artun ote kuitenkin piti ja molemmat selvisivät takaisin ylös.
-Olet ihan mahdoton,
nainen motkotti lempeästi.

-Sinä taas olet kuten tämä ihana, aurinkoinen talvipäivä: täynnä valoa. Tuot elämääni niin paljon onnea pelkällä hymylläsi.

-Sinä olet tainnut satuttaa pääsi,
Mira nauroi.

-Ehkä minä olen satuttanutkin, en tiedä, mutta kestäisitkö sinä ajatusta tällaisesta miehestä, joka on hieman vinksallaan päästään?

-Arttu... Arttu mitä sä teet?

-Tulisitko sä mun vaimokseni Mira? Mä rakastan sua ja olen rakastanut jo tosi kauan. Mä haluan yhteisen elämän ja kodin ja ihan sen kaiken, mitä siihen kuuluu.
-Kyllä!

-Nouse ylös sieltä, että mä voin suudella sua!
Arttu teki työtä käskettyä.

Sen jälkeen hän yllättäen koppasi Miran käsivarsilleen.
-Älä vaan kaadu,
Mira huolehti.

-Rentoudu. Mä en ikinä pääsät sua putoamaan.
-Sä olet ihan hassu.

-Mä olen hassuna suhun. Totta. Jos se tekee musta hassun, mä olen sitä enemmän kuin mielelläni.
-Meidän taitaa olla paras sopia hääpäivä, sillä olen aika perinteinen nainen ja haluaisin sen toisenkin sormuksen ennen kuin asioissa edetään.
-Sitten se on parempi tehdä aika pian, sillä mä en jaksa odottaa enää kauaa.

Molemmat katsoivat toisiinsa yhteisymmärryksessä. He olivat pidättäytyneet tähän asti, mutta kauaa he eivät enää jaksaisi. Se oli taivaan tosi.

**********

Häät vietettiin parin viikon päästä jo Simtarsaaren basilikassa. Aurinko paistoi taivaan täydeltä ja ilma oli melkoisen lämmin talviseksi sääksi.

Arttu ja Mira asettuivat hääkaaren alle valojen vannomista varten.

-Sinä olet se, jota olen odottanut. Sinä olet se, jonka olen löytänyt ja joka on löytänyt minut. Sinä olet minun elämäni ja minun rakkauteni, tästä aina iäisyyteen.

Sormusten vaihto sujui kommelluksitta ja hääväki kyynelehti. Morsian oli kaunis ja sulhanen komea, juuri niin kuin häissä aina olikin.

Seremonia päättyi niin intohimoiseen suudelmaan, että vieraat alkoivat taputtaa spontaanisti.

Pyry katsoi tyttöystäväänsä tiukasti silmiin. Hänen kasvoillaan oli ikäisekseen ehdotonta varmuutta.

Aino ajatteli purskahtavansa itkuun. Hän tajusi rakastuneensa poikaan ja huikaiseva onni lävisti hänet.
-Tekö olette seuraavat,
Amanda kysyi hymyillen lämpimästi.
-Jos se vain on minusta kiinni,
Pyry vastasi ja siinä vaiheessa Aino ihan oikeasti jo tirautti pari kyyneltäkin.

Hääkakku leikattiin ja pari syötti sitä toinen toisilleen. Pitomestari oli leiponut jo toisenkin kakun ja pari muuta oli uunissa tulossa lisää.

Kakku syötiinkin ennätysajassa ja toinen kakku tuli tarpeeseen. Orange Bailey-Moon, elokuvatähti, oli paikalla sulhasen ystävänä ja bestmanin ominaisuudessa. Pyry ei ollut tiennytkään, että Orange oli Artun kanssa niin läheinen. Nyt hän sai tilaisuuden jutella tälle ja tunsi olevansa ihan solmussa kuuluisuuden läsnäollessa.

-Paljon onnea Mira. Veljeni sai erittäin kauniin vaimon. Minä jo tässä mietin, että olisiko minunkin pitänyt huomata sinut vähän aikaisemmin,
Aarre kehuskeli Miraa.

-Voi-voi, oletpa sinä aina vaan lipevä. Tuon muistan jo koulusta!
-Taisin minä vähän olla.
-Ai vähän?
Mira nauroi hersyvästi ja Aarre yhtyi nauruun.

-Meillä taitaa olla aika paljon keskusteltavaa sitten myöhemmin,
Pyry ilmoitti Ainolle itsevarmasti.

-Saattaapa meillä ollakin,
Aino vastasi ujosti. Hän pohti itsekseen mitä olikaan mahtanut tehdä elämässään oikein, että poika, jota hän rakasti, näytti rakastavan myös häntä.
-Olettekos te sitten seuraavat tässä suvussa,
Orange kysyi heidän takaansa ja nuoret hätkähtivät ja alkoivat sitten nauraa hämillään.
-Jaa-jaa, minä tunnen nuo ilmeet. Sanokaa vaan minun sanoneen,
kuuluisuus tokaisi ja lähti naureskellen pois.

-Ja jos te haluatte, niin saatte jäädä kyllä meille asumaan ensi alkuun tai miksei pysyvästikin. Päätätte siitä ihan keskenänne kun ehditte asiasta keskustella.

Mira katsoi häkeltyneenä tuoretta anoppiaan.
-Siis ihan oikeastiko me voitaisi jäädä saareen asumaan teidän kanssa?
-Tietenkin! Se on iso talo ja huoneita riittää. Puhukaa yhdessä ja päätätte sitten,
hän toisti ja jatkoi:
-Meillä on myös tarpeen vaatiessa antaa mukaan pieni pesämuna, jos te päätätte muuttaa muualle. Ihan kuten Aarre ja Hennakin saivat omansa.
-Ki-kiitos.

Toisessa pöydässä sivuttiin täsmälleen samaa aihetta.
-Oletteko te jo päättäneet mihin asetutte asumaan,
Henna kysyi.

-Ei me olla vielä Miran kanssa ehditty keskustella asiasta, mutta nyt se on vähän niinkuin pakko.
-Onko sulla työpaikka jo valmiina?
-Joo. Mä lähden poliisiksi ihan kuten Aarrekin. Hän on puhunut mulle paikan sieltä.
-Ai onko? Hän on aika näppärä mies, eikö vaan?
-Ihan paras.
-Olen kuule aivan samaa mieltä!

-Olisiko meidän aika kohta lähteä,
Arttu vinkkasi tuoreelle vaimolleen.

-Joko te nyt lähdette,
Amanda kysyi.
-En minä tiedä. Ehkä?

-Tuletko sinäkin saareen,
Mira kysyi Pyryltä.
-En tänään, mutta piakkoin kyllä.

-Me olemme ostaneet yläkertaan parivuoteen. Saatte mennä sinne ja Aino muuttaa entiseen poikien huoneeseen. Siis nyt ainakin näin aluksi.
-Kiitos Amanda. Sä olet ihan paras anoppi ikinä.
-Sitä yrittää vaan vaatimattomasti parhaansa,
Amanda sanoi ja iski Miralle silmää.

**********

Voin kertoa käyneeni ihan hirvittävää painia itseni kanssa siitä kumpi sukua jatkaa: Arttu vai Aino. Molemmat on tosi kivan näköisiä ja heille molemmille löytyi erittäin mukavan näköiset puolisotkin, joten olen seilannut näiden kahden väliä ja kärsinyt harvinaisen vaikeasta päättämisen tuskasta. Nyt päätös on kuitenkin tehty ja ensi osassa vihdoin selviää, kumpi sukua jatkaa. Veikkauksia?