Rannalla - Saima Harmaja

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt.

Rannalla - Saima Harmaja

sunnuntai 8. marraskuuta 2020

Osa 23









-No niin, lakatkaahan näpräämästä niiden puhelimien kanssa ja mennään katsomaan vauvaa. Isä meni jo sisälle.




Nuoret laittoivat ensin vastahakoisesti puhelimen pois, mutta sitten jännitys suvun uuden tulokkaan tapaamisesta muodostui ylitsepääsemättömäksi ja he kiiruhtivat sisälle.
-Paljon onnea koko perheelle,
Amanda toivotti ja halasi poikaansa erityisen lämpimästi.
-Missäs se pienokainen on?
-Henna, käypä näyttämässä äidille.




-Voi hyvänen aika sentään! Ja ihan haisevissa kapaloissa! Mummi vaihtaa. Annapas Henna minulle vaippa.




-Kukas se täällä on? Oletpa sinä oikein soma. Mikä hänen nimensä on?
-Erno,
Henna vastasi.




Amanda nosti pojanpoikansa syliinsä.
-Erno, minä olen sinun mummisi. Parempi tottua tähän naamaan heti alusta alkaen.
Amanda jäi liekuttelemaan pientä lapsenlastaan ja kohta Januskin löysi huoneeseen.




-Millaista on olla äiti,
Aino kysyi kälyltään.




Henna loi tyttöön hyvin vakaan katseen. Vai sillä lailla? Aino taisi haluta kovasti lasta jo itsekin. Eikös tyttö ollut vähän nuori vielä?




-Onhan se ihanaa, mutta myös väsyttävää. Poika pitää ruokkia parin tunnin välein, vaippa vaihtaa melkein joka toinen tunti eikä se oikein tunnu koskaan nukkuvan. Ehkä tämä helpottaa tästä joku päivä, mutta nyt on hieman väsynyt olo.
Aarre tunsi vaimonsa sen verran hyvin, että tiesi tämän liioittelulla olevan jotakin takana. Niinpä hän ei puuttunut asiaan lainkaan ja viisaasti päätti palata tähän kun perhe olisi poistunut.




Henna tutkaili Ainoa melko tarkasti ja sanoi tälle sitten:
-Haluaisitko nähdä veljenpoikasi?
-Saanko mä?
-Tottakai. Mennään yhdessä.




-Miten teillä on sujunut vauva-arjen kanssa,
Amanda kysyi vanhimmalta pojaltaan.




-Siinähän se. Onhan se alkuun vähän työmaa opetella kaikki, mutta varmasti asiat alkavat luonnistua ajan myötä.




Keskustelua jatkui pitkään ja ilta alkoi pikkuhiljaa hämärtyä. Siinä vaiheessa Janus tuumi, että heidän olisi aika lähteä vuokra-autolla takaisin Simtarsaaren suuntaan, sillä viimeinen lautta lähtisi ja sen jälkeen seuraava menisi vasta aamusta. Heillä kun kuitenkin oli vajaa pari tuntia ajomatkaa takaisinpäin.




-Se oli niin kauhean pieni,
Janus mittaili seuraavana aamuna muistellessaan lapsenlastaan.




-Mäkin haluaisin jo vauvan,
Ainolta pääsi haikeasti.




-Ehei neitiseni! Sinulla on vielä koulua jäljellä vaikka kuinka ja kauan! Suoritat ensin opintosi loppuun ja voisit varmasti katsoa itsellesi jonkun työpaikankin.




Aino veti vähän nyreäksi tästä puhuttelusta, mutta tuumi itsekseen, että äiti oli toisaalta ihan oikeassakin. Hän oli vielä nuori ja suhde Pyrynkin kanssa vasta alussa. Mistäpä sen tietäisi tulisiko siitäkään pidemmän päälle mitään? Ajatus vähän hirvitti Ainoa, mutta tyttö oli liian älykäs hylätäkseen elämän realiteetit pelkän rakkauden vuoksi.




-Mä en tiedä haluanko lapsia ollenkaan,
Arttu pyhähti ja poistui paikalta.




Myöhemmin Amanda ja Janus sytyttivät rannalla kokon ja halailivat toisiaan sen lämmössä.




Janukseen iski hempeilykohtaus ja hän suuteli vaimoaan eikä nainen laittanut asiaa laisinkaan pahakseen.




-Olen onnellinen Amanda. Ja hirvittävän pahoillani vieläkin siitä, että laitoin sinut kärsimään monta vuotta ihan turhaan.




-Älä sinä sitä murehdi. Se on ollutta ja mennyttä.




Oli myös muita syitä olla kaivelematta menneisyyttä ja Amandasta tuntui vähän pahalta, että hän ei oikein voinut pyytää Janukselta anteeksi omia menneitä tekojaan.




-Lapset kasvavat kohta aikuisiksi molemmat ja sitten me taidamme jäädä kahdestaan.
-Ainolla on vielä hetki aikaa ennen aikuisuutta ja kukapa tietää jääkö toinen heistä tänne meidän kanssamme asumaan.
-Toisaalta haluaisin kovasti viettää kanssasi aikaa kahdestaan, mutta onhan talo iso ja hiljainen jos me jäämme sinne itsekseen.




Molemmat jäivät tahoillaan pohtimaan tulevaa. Jäisikö toinen lapsista saareen ja perustaisi sinne perheen vai muuttaisivatko molemmat tulevaisuudessa pois?



Extrakuva





Jouduin hetkeksi poistumaan tontilta, sillä Hennan synnytys oli käynnissä ja nykyään siinä käy aina näin, kun olet tontilla, jossa joku muu sim kuin omasi synnyttää. Huoh. Sen vuoksi ensimmäisessä kuvassa Henna on vielä raskaana ja seuraavissa kuvissa ei.

Peli antoi muuten Henna pojalle nimeksi Pyry, joten vaihdoin sen tarinassa ja vaihdan myöhemmin pelissäkin, kun Erno kasvaa tarpeeksi isoksi.


Ensimmäinen sukupolvi alkaa lisääntyä ja Amanda ja Janus ovat nyt isovanhempia. Amanda ikääntyy miestään reilusti hitaammin raskauksien vuoksi ja se onkin yksi pelin ikävimmistä puolista. MCC:llä saisi kyllä simin ikääntymään normaalisti raskauden aikanakin, mutta syntymäpäivää et voi viettää jos se sattuu osumaan raskaudelle ja sitten tulee taas se surullinen moodletti syntymäpäivien unohtamisesta. Siksi Amanda on edelleen varsin hehkeässä kunnossa mieheensä verrattuna. Vanhensin hänet tosin reilusti etuajassa. laskien summittaisesti minkä verran hänen olisi pitänyt ikääntyä raskauksien kuluessa, mutta ihan en tainnut oikeaan osua. Tästä johtuu myös, että NPC:t, varsinkin naiset, pysyvät nuorempana paljon pidempään, sillä vaikken ole juuri noihin lisääntymisasetuksiin koskenut, niin NPC:t lisääntyvät kuin kanit =D Ei siis kannata hämmästellä jatkossa, kun esim. Cassandra ei näytä lainkaan vanhenevan. Ties kuinka monta ilmoitusta hänenkin lapsistaan on pelin kuluessa tullut.






3 kommenttia:

  1. Amandan saarna on hyvin ymmärrettävä. Vaikka hän ei lapsiaan kadukaan, niin olihan hän itsekin hyvin nuori esikoisensa saadessaan ja sitä kautta tietää, miten rankkaa on tulla nuorena äidiksi (varsinkin sellaisessa tilanteessa, kun suhde on kaikkea muuta kuin vakaa). Onneksi Aino on kuitenkin fiksu ja ymmärsi Amandan olevan oikeassa. Toivottavasti hän ymmärtää myös siirtää lapsen hankkimisen sellaiseen ajankohtaan, että hänen oma elämäntilanteensa olisi suotuisa lapselle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amanda tosiaan tietää mistä puhuu lyödessään Ainolle kapuloita rattaisiin =D Ja Aino on ennenkaikkea realisti. Hänen maailmankuvansa on kohtalaisen rationaalinen ja hän ymmärtää todennäköisyyksistäkin jo jonkin verran. Sen vuoksi Aino ei uskalla laskea mitään vielä Pyryn varaan, vaikka pariskunnan suhde voikin ihan hienosti. He ovat molemmat kovin nuoria vielä.

      Poista
  2. Hyvä osa jälleen! Etenee kivan tasaisesti ja helppo pysyä mukana, vaikka ei ole hetkeen lukenutkaan.

    Aino pohtii aika suuria asioita. Vaikka tyttö ajattelee järkevästi, on siellä jonkinlaiset haaveet taustalla. Jännä nähdä mihin ratkaisuun Janus ja Amanda päätyvät talon suhteen.

    VastaaPoista

Osa 1.19

Olen pahoillani etten ole ehtinyt vastailla viimeisien osien kommentteihin. Nämä loppuosat ovat tulleet niin tiukalla tahdilla, että on itse...