Rannalla - Saima Harmaja

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt.

Rannalla - Saima Harmaja

sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Osa 19









-Mä en oo ihan varma haluanko sotilaaksi vai poliisiksi,
Aarre pohti poikien juostessa vierekkäin juoksumatoilla.
-Kumpi niistä kiinnostaa enemmän?
-No se se on kun en oikein osaa sanoa.
-Mä ite taidan haluta poliisiksi,
Arttu pohti.
-No ehkä me työskennellään tulevaisuudessa samalla työpaikalla.
-Jos kumpikaan meistä pääsee kumpaankaan niistä.
-Juokse kovempaa niin pääset.
-Haista ite.




Arttu käänsi vähän päätään valmentajan suuntaan ja hänen katseensa nappasikin jotain aivan muuta.




Johanna Goottila, heidän isänsä ensimmäinen vaimo. Johanna ei näyttänyt huomanneen heitä lainkaan. Nainen oli komea vieläkin ja Arttu oli kuullut, että tämä ei ollut koskaan mennyt uudestaan naimisiin.
-Aarre,
hän suhahti veljelleen.
-Mitä?
-Kato!




Aarre kääntyi katsomaan. Sillä samalla hetkellä Johanna käänsi päätään, mutta ilmekään ei kertonut hänen ymmärtäneen ketä katsoi. Jotenkin Aarre silti oli varma, että nainen tiesi tasan tarkkaan keitä he olivat. He olivat isänsä aikaisemmalle perheelle täysin ilmaa.




-Mihin te Hennan kanssa aiotte muuttaa asumaan?
-En mä tiedä vielä.




-Toi talo tossa olis myytävänä.
-Olishan se varmaan, mutta se on ihan hemmetin kallis.




-Kyllä porukat varmaan sen maksais.




-Saattaishan ne maksaa, mut mä luulen, että en silti haluu niiltä niin paljon rahaa. Täytyyhän teillekin jotain jäädä. Siksi toisekseen Henna on puhunut työpaikasta Simbyssä, joten voi olla et me lähdetään sinne.
-Se on aika kaunis kaupunki.
-Ja vanha.
-Vanhakin voi olla kaunis.




-No miltä nyt tuntuu,
Aino kysyi aikuistuneelta veljeltään.




-Ei tää juuri sen kummempaa oo, paitsi että mun ei enää tarvii herätä kouluun.
-Mut töihin tarvii!
-Jos mä saan töitä.
-Mihin sä oot hakenut?
-No mä hain tän läänikunnan poliisiksi, et katotaan nyt.




Amanda katsoi haikeana vanhinta poikaansa. Ei menisi kauaakaan, niin tämä lähtisi heidän kattonsa alta. Vastahan siitä oli ihan hetki, kun hän oli liekuttanut tätä käsivarsillaan!




Janus oli hieman samoissa tunnelmissa. Hän oli onnellinen siitä, että oli kaikista varauksistaan huolimatta ollut kuitenkin pojalleen aina rakastava isä. Oli kurjaa, että Amanda oli joutunut odottamaan rakkautta niin pitkään, mutta ainakaan lapsi ei ollut.




Aarre pääsi kuin pääsikin eteläisen Simlandian poliisilaitokselle ja Henna sai työpaikan Simbystä. He löysivät edullisella talon käytännössä kaupungin keskustasta ja heidän yhteisillä varoillaan nuorilla oli varaa ostaa se itselleen.




-Oletko sä ihan varma, että et halua hääjuhlia? Mä en halua, että sä kadut sitten joskus myöhemmin,
Aarre varmisteli.




-Mä olen aivan varma. En mä tykkää väkijoukoista, kuten varmasti tiedät, joten tää sopii ihan mainiosti.
-Miten me sitten toimitaan? Vaihdetaanko me sormukset nyt vai?
-Vaihdetaan vaan. Mennään myöhemmin tekemään ilmoitus maistraattiin.




Niin he sitten vaihtoivat sormuksia oman talonsa puutarhan rauhassa ja sopivat olevansa toinen toistensa omia elämänsä loppuun asti.




-Mä rakastan sua Henna.
-Mä todella toivon niin.
-Ei ehkä vastaus, jota mä odotin, mut...
Henna nauroi aina siihen asti, kunnes Aarre suuteli hänet hiljaiseksi.




Aarteen ja Hennan naapurit olivat varsin tungettelevia ja kutsuivat itsensä tervetuliaisille. He toivat jopa mukanaan jonkun kakun.
-Tässä naapurustossa ei ole kuin vanhuksia.
-Puhu vain itsestäsi!
-Älä kultaseni suutu. No mitenkäs, onkos teillä suunnitelmia perheenlisäykseksi?




Aarre meni ihan hiljaiseksi.




Henna yritti olla nauramatta oikein kovasti.




-Pyydän anteeksi näiden muiden naapureiden puolesta. Me vanhukset olemme aika uteliasta sorttia. Ei meille teidän lisääntymiset kuulu.




-No.. itse asiassa meille on tulossa perheenlisäystä.




-Onko? Voi miten mahtavaa! Onneksi olkoon!




-Päätit sitten ottaa ja kertoa ensimmäiseksi tuntemattomille naapureille,
Aarre naureskeli vieraiden lähdettyä.




-Ulp.
-Voitko sä pahoin?
-No joo, voin. Oli mun vähän pakko kertoa kun ajattelin koko ajan, et oksennan ihan just sille kakun imelälle hajulle. Ei sitä olis selitetty millään.





-Voi rakas,
Aarre nousi ylös ja halasi vaimoaan pitkään.
-Mä luulen, et mun tarvii nyt mennä. Sori.
Aarre jäi katsomaan juoksevan vaimonsa perään.




**********



Olen nyt muutamankin Artun korjannut Aarteeksi, joten jos sinne vielä joku jäi, niin pahoittelut. Jostain syystä näiden kahden pojan nimet tahtoo mennä sekaisin ihan koko ajan.

Aarre on nyt nuori aikuinen ja muutti Hennansa kanssa yhteen sekä solmi avioliiton. He odottavat myös ensimmäistä lastaan. Aarretta tullaan näkemään tarinassa jatkossakin, joten vaikka hän on nyt poistunut taloudesta, hän ei poistu täysin takavasemmalle.

Simby ei ole varsinaisesti muunnelma mistään erityisestä kaupungista. Sen on vain tarkoitus kuvata vanhaa kaupunkia, joka tässä tapauksessa on Windenburg. Olen pikkuhiljaa kehitellyt eri kaupungeille omat nimensä, ne saattavat vielä vaihtuakin jotka eivät ole tarinaan asti ehtineet.










5 kommenttia:

  1. Aina on niin ihanaa, kun lukemasi tarinan lapset kasvaa aikuiseksi ja alkaa saamaan omia lapsia! <3 Tässäkin tapauksessa olin ihan sydämet silmissä kun tätä osaa luin.

    Aarre ja Henna on ihana pari kyllä, samoin Arttu ja Mira on suloisia yhdessä, mutta varsin eri tavalla, viattomammin. Millainenhan Ainon tuleva kumppani on! Ja jännään sitä kuka on perijä, vai ootko sä paljastanut sen ja multa on menny ihan ohi, en mene vannomaan. :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään kanssa näissä sukutarinoissa, omissa ja muiden, kun perhe alkaa lisääntyä ja suku laajenee. On mielenkiintoista nähdä mitä piirteitä periytyy tuleville sukupolville aloittajalta ja missä vaiheessa suvun piirteet lakkaavat näkymästä. Tämä on yksi syy, miksi tykkään isoista perheistä, vaikka tarinan kannalta niillä on tosi vaikeaa pelata.

      Suvun jatkajaa ei ole vielä kerrottu ja siihen on syy. Tämä selviää myöhemmin =D

      Poista
  2. Oi, vastahan Aarre oli pieni nyytti Amandan käsivarsilla, ja nyt jo saamassa pian omaa lastaan! *snif* Aarre ja Henna ovat söpö pari. Ehkä se Henna on sittenkin ihan ok hahmo, vaikka aluksi suhtauduinkin hieman epäilevästi :D

    Kenestäköhän lapsesta tulee perijä? Jännää! Tässä kun ei ole voimassa mitkään viralliset LC-säännöt, niin Aarrekin voi hyvin olla vielä perijä :D Ainosta en tiedä paljoa mitään, toivottavasti häneenkin pääsee vielä tutustumaan lähemmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Ei siitä ole kuin hetki kun Aarre vielä oli taapero ja Janus jahkaili elämänsä kanssa ja nyt pojasta on kovaa vauhtia tulossa isä <3 Ja ainakin toistaiseksi Aarteen ja Hennan suhde on hyvä, eikö? ;-) Sen enempää en kerro eikä kyseinen lause viittaa itsessään vielä mihinkään =D

      En tosiaan pelaa virallisten sääntöjen mukaan, ne ovat tarinallisesti ihan liian rajoittavia, joten periaatteessa kuka tahansa lapsista missä tahansa sukupolvessa voi olla perijä, mahdolliset adoptiolapset poislukien. Sen verran täytyy kuitenkin olla, että lapsen on syytä syntyä sukuun, tavalla tai toisella. Vielä muutama osa mennään ennen kuin edes viittaan tähän asiaan, joten ei hätää. Istukaa alas ja "nauttikaa kyydistä" ;-)

      Poista
  3. Pitkästä aikaa olen taas omien kirjoitusten parissa ja minulla on näköjään kirittävää sinunkin tarinassasi!

    Ihanaa, että lapset pysyvät tarinassa mukana vaikka muuttavatkin omilleen. Innolla odotan millainen esikoinen sieltä syntyy😊

    VastaaPoista

Osa 1.19

Olen pahoillani etten ole ehtinyt vastailla viimeisien osien kommentteihin. Nämä loppuosat ovat tulleet niin tiukalla tahdilla, että on itse...