Osa 1.8

-Hei rakas,

Aino sanoi lämpimästi ja halasi veljenpoikaansa. Aino oli oikein hyvä halaaja ja Erno tunsi olonsa rakastetuksi, vaikka kaipasikin kovasti isäänsä.

-Miten koulussa on mennyt? Näen, että sä oot ehtinyt käydä jo uimassakin koulun jälkeen,

Aino naureskeli.

-Koulussa on tosi kivaa! Täällä on ihan hurjan mukavia tyyppejä, vaikka mä kaipaankin mun omia kavereita Simbystä vähän.

-Tottakai kaipaat! Se on ihan ymmärrettävää. Katsotaan, jos saataisiin vaikka yökyläily järjestymään joskus lähitulevaisuudessa. Täällä meillä kun on tuota tilaa majoittaa vaikka useampikin pikkupoika kerrallaan.

-Mä voin mennä heti soittamaan!

-Jos nyt kuitenkin söisit ensin ruuan loppuun.

-Ai niin joo.

-Pojillehan voisi pystyttää teltankin tuonne takapihalle.

-Nyt kesällä on niin lämmin, että he pystyisivät nukkumaan siellä vaivattomasti.

-Niin, ja rannallakin on telttoja,

Aino pohti mietiskellen.

-Sinne tosin täytyy mennä kyllä sitten itsekin vahtimaan paikan päälle, mutta mähän voisin auttaa poikia paahtamaan vaahtokarkkeja!

-Sä olisit tosi hyvä äiti. Miks sulla ei oo omia lapsia?

Naisten haarukat pysähtyivät vain aavistuksen, mutta pysähtyivät kuitenkin. Syvä suru valui Ainoon.

-Joskus se vaan ei ole niin helppoa. Lapsia ei vain hankita,

hän sanoi murheellisella äänellä ja Erno katsoi tätiään hämmentyneenä. Hän tunsi tästä huokuvan surun ja se liikutti pientä poikaa. Nopeasti hän kävi halaamassa tätiään, kiitti ruuasta ja poistui sitten leikkimään.

-Sä olet ihan kohta menossa niihin tutkimuksiin,

Amanda sanoi hellästi ainoalle tyttärelleen ja puristi tämän sormia lohduttavasti.

**********

-Mitä ihmettä sä täällä teet? Oli todella varomatonta tulla tänne!
-Älä hupsi! Mä kuulin Artun kautta, että Aino on Simbyssä sairaalassa, joten se on vaikka kuinka ja monta tuntia poissa ja sun anoppis on töissä.
-Totta,
Pyry myönsi häkeltyneenä.

-Mennään sisälle istumaan tästä helteestä.

Ja mahdollisten näkevien silmien alta, Pyry pohti äänettömästi.

-Aino pyysi muakin lähtemään sairaalaan, mutta mä olin kirjoittanut mun kalenteriin, että mulla on töitä.

-Mä tiedän jo, että vika on mussa, joten mulla ei oo tarvetta mennä niihin tutkimuksiin. Tämän jälkeen Ainokin tietää, valitettavasti, enkä mä tiedä mitä sitten tapahtuu.

-Mitä sä haluaisit että tapahtuu?

-Halut ja tosielämä ei aina kohtaa Mira.

-Hienosti ne kohtas mökillä.

Pyry kumartui eteenpäin ja otti Miraa kädestä. Se oli tietysti virhe ja Pyry tajusi sen melkein heti.

-Se, mitä mökillä tapahtui, ei voi toistua. Ei vaikka mä kuinka haluaisin.

-Sä siis haluat,

Mira kysyi tukahtuneella äänellä ja hänen silmissään oli katse, joka sykähdytti Pyryä aivan väärällä tavalla. Hän kirosi hiljaa mielessään.

-Tietenkin haluan,

hän silti kuuli vastaavansa.

-Ehkä meidän sitten pitäis tehdä asialle jotain?

-Ehkä meidän pitäis olla tekemättä.

Mira ei kuitenkaan kuunnellut, sillä hän oli yhtä huumaantunut heidän yhteisistä rakasteluistaan mökillä kuin mitä oli Pyrykin. Hän ei kyennyt oikeastaan ajattelemaan mitään muuta, jos totta puhuttiin. Miran koko olemus janosi miestä eikä hän ollut kyennyt rakastelemaan oman aviomiehensä kanssa sittemmin.

-Tää on hulluutta,

Pyry sanoi, mutta johdatti silti naisen yläkertaan.

He riisuivat toisensa lähes repien vaatteet yltään. Pyry tajusi odottaneensa tätä hetkeä jo kauan eikä Mira pettänyt hänen odotuksiaan tälläkään kertaa. Se oli kiihkeää ja nopeaa, mutta kaikkinensa erittäin tyydyttävää.

Jälkeenpäin Pyry suuteli Miraa intohimoisesti. Hänen koko kehonsa kurottautui naisen puoleen ja hän mietti, että mitä ihmettä hän tekisi tulevaisuudessa tälle asialle? Näin ei voisi jatkua.

-Mä rakastan sua,

Mira kuiskasi kiihkeästi ja se herätti Pyryn.

-Niin mäkin sua,

hän vastasi ja ymmärsi, että se oli totta! Voi paska!

**********

Pyry ei näytä pääsevän Mirasta irti, kuten ei nainen myöskään Pyrystä ja nyt he ovat tajunneet rakastavansa toisiaan. Mihin tilanne johtaa?

Seuraavassa osassa keskitytään Ainoon, joten vielä tovin joudutte odottelemaan mitä näille kahdelle pariskunnalle tapahtuukaan.