Osa 1.4

Tämä ja muutama seuraava osa on tarinallisista syistä hieman eroottisemmin kirjoitettua tekstiä. Olen yrittänyt kuitenkin pitää kirjoitusasun mahdollisimman siistinä.

**********

Kun Simsinki järjesti vuotuiset romantiikkafestivaalit, Pyry osti liput hänelle ja vaimolleen ja he kulkivat kaupunkiin mukavasti nopealla junalla.
-Ne sanoo, että kirsikankukkateetä on maistettava edes kerran elämässään,
Pyry totesi ja johdatti vaimonsa juoman äärelle. Aino vähän empi, mutta joi lopulta kuitenkin.

-Musta tuntuu, että tää juoma on aika vahvaa,
Aino kuiskasi miehelleen ja tämä alkoi nauraa.
-Ihan varmasti onkin. Juo loppuun rakas. Pohjanmaan kautta.

Aino katsoi miestään silmät välähtäen ja kulautti sitten juoman alas.
-Hienosti. Hyvä tyttö,
Pyry kehui ja Aino nuolaisi huuliaan. Se sai hänen miehessään tulen syttymään.

Pyry laski oman lasinsa alas ja suuteli kiihkeästi vaimonsa kaulaa.
-Pyry,
Aino mutisi matalasti ja Pyryn kupeita poltti.
-Meidän täytyy kohta etsiä joku suojaisa paikka.

-Taivaan tähden mä haluan sua nainen,
Pyry vaikersi ja veti Ainon itseään vasten, osittain peittääksen muilta simeiltä sen ilmeisen tosiasian, että hän oli varsin vaikuttunut omasta vaimostaan.

Aino unohti hetkeksi itsensä ja paikan, jossa he olivat. Hän tunsi vain miehensä painautuneena itseään vasten ja hänen kehonsa reagoi voimakkaasti. Hän vaikersi ääneen.
-Jos me ei nyt irrota, niin tästä tulee laitonta,
Pyry varoitti Ainon huulia vasten. Aino näykkäisi vielä pari kertaa Pyryn alahuulta ja mies murisi.
-Mennään syömään,
Aino hihkaisi. Hänen päässään pyöri viehättävästi.

He ottivat ties mitä ruokaa paikallisesta kojusta. Molempien annokset olivat oikein hyviä, mutta Pyryllä oli vaikeuksia syömäpuikkojen kanssa.

-Oi, mikä viehättävä näky silmille oletkaan,
Pyry totesi vastapäätä istuvalle Lunalle. Naisen mies ei pitänyt asiasta sitten niin lainkaan ja murahti Pyrylle ikävästi.

-Voi, voi, saa kai kaunista naista kehua,
Aino totesi kevyesti ja iski Lunalle silmää.

-Sä olet ainoa, jota mä rakastan ja haluan,
Pyry kuiskasi Ainon korvaan.
-Mä tiedän,
Aino vastasi itsevarmasti.

He suutelivat tulisesti ja Luna ja hänen miehensäkin alkoivat rauhoittua pikkuhiljaa.

Heidän selkänsä takaa käveli Cassandra, omaa sukua Goottila, nyttemmin Bailey-Moon. Nainen oli nainut Orangen myöhäisellä iällä ja odotti tälle lasta. Pyry ja Aino supattelivat julkkiksista keskenään ja tirskuivat. Lopulta he riensivät junalle ja olivat tunnissa takaisin Simtarsaaressa.

Koska Amanda ei jälleen ollut kotona, Aino ja Pyry käyttivät tilanteen hyväkseen ja menivät porealtaaseen. Aino ei kyennyt pitämään näppejään Pyrystä irti.

Hän oli erittäin päällekäyvä ja suuteli miestään kiihkeästi. Pyry ei paljon kehoituksia tarvinnut. He olivat molemmat vieläkin sekaisin kirsikankukkateestä ja Pyry oli harvinaisen kiitollinen sen aiheuttamista sivuoireista vaimossaan.

Amanda kiipesi Pyryn syliin ja mies riisui heidän alaosansa pois hätäisin ottein. Hän painautui nopeasti Ainon sisälle ja sai nautinnokseen kuulla tämän päästämän voihkaisun.

He rakastelivat kiihkeästi ja nopeasti eikä Aino ehtinyt oikein mukaan, taaskaan.

He yrittivät vielä uudestaan vuoteessa, mutta Aino ei vain päässyt yli sen viimeisen huipun. Se väisti häntä vääjäämättä, ärsyttävästi, ja hetkittäin nainen turhautui. Nyt hän kuitenkin oli niin juovuksissa, että ei jaksanut välittää asiasta ja nukahti nopeasti rakastelun jälkeen. Pyry sen sijaan valvoi pitkään. Hän oli alkanut kokea suurta tyytymättömyyttä tilanteeseen. Mies väistämättä alkoi miettiä, että oliko Aino lopultakin kylmä?

Eräänä kauniina kesäpäivänä Aino vieraili nuoremman veljensä luona. Artun ja Miran talo oli vaikuttava, yhdistelmä vanhaa ja modernia.

-Hei Arttu, ihana nähdä pitkästä aikaa. Miten töissä menee?
-Siellä menee kuten aina. Normaalisti. Tuntuu, että mä en juuri ehdi olla kotona.
-Olet sä sen verran kuitenkin ehtinyt, että Mira on taas pieniin päin,
Aino totesi veikeästi ja sai veljensä punastumaan korviaan myöten.
-Noh-noh.

-Tää alkaa olla aika loppusuoralla. Olo on ihan himun verran jo tukala,
Mira sanoi ja esitteli vatsaansa.

-Se on niin pinkeä,
Aino sanoi ihmetystä äänessään koskettaessaan Miran vatsaa varovasti.

-Onko teillä suunnitelmissa isokin perhe?
-Tämä saa luvan olla viimeinen. En halua enää yhtään lasta lisää,
Mira ilmoitti lopullisella äänensävyllä ja hänen selkänsä takana Arttu kohautti periksi antaneena harteitaan. Tästä Aino tulkitsi, että he olivat keskustelleet asiasta, heillä oli eriävä mielipide, mutta näin asiat nyt olivat.

-Tahtoo syliin,
pieni ääni vaati ja Aino kiirehti toteuttamaan Irmelin toivetta. Miten ihanalta lapsi tuntuikaan hänen käsivarsillaan! Ainon koko olemus kaipasi omaa lasta ja viimein hän oli antanut periksi omalle huolelleen. Yrittämisen puutteesta se ei ainakaan johtunut, hän mietti.

Hän laski Irmelin sohvalle äitinsä viereen.
-Ei tahdo istua,
tyttö kiukutteli.

-Mitä sä sitten tahtoisit tehdä?
-Leikkii tätin kanssa,
Irmelin silmät tuikkivat toiveikkaasti.

Aino toteutti veljentyttärensä toiveen ja leikki.
-Hän on niin luonteva Irmelin kanssa. Mahtaako hän haluta omia lapsia,
Mira pohti hyvin hiljaisella äänellä miehelleen. Tämä kohautti olkapäitään. Tästä asiasta ei oltu puhuttu sisarusten kesken.

Mira otti Pyryyn yhteyttä ja pyysi hänet keskustelemaan.
-Onko teillä jotain.. ongelmia,
hän kysyi varovasti.
-Meillä? Ongelmia?
Pyry nauroi aavistuksen liian kovaa.

-Täytyyhän sun jonkun kanssa puhua ja ihan yhtä hyvin se voin olla minä. Kerro huolesi. Mä kuuntelen kyllä ja säilytän sun salaisuudet.

Pyryn suojakilpi laskeutui ja miehen ilme muuttui epätoivoiseksi.
-On niin paljon,
hän huokaisi.
-Mitä sitten?
-Aino haluaa kovasti lapsen.

-Ja se ei onnistu? Oletteko te käyneet lääkärillä?

-Mä luulen.. että vika on mussa,
Pyry sanoi.
-Luulet?
-No, tiedän ennemminkin. Mä sairastin pienenä tirskutaudin ja sen yleinen seuraamus on... no...
Pyry ei sanonut asiaa loppuun.

-Mä ymmärrän.
Mira katsoi oudosti Pyryyn ja mies tunsi äkkiä erikoisen väristyksen käyvän sisällään. Kuvitteliko hän vain vai katsoiko Mira häntä arvioiden? Ehkä jopa kiinnostuneena? Ei, hän ei voinut tulkita asiaa oikein. Mira ja Arttu olivat nuoruuden rakkaita. Hän muisti pariskunnan jo kouluajoilta. Heidän suhteensa oli ollut kiveen kirjoitettu jo ensitapaamisesta lähtien, Pyry arveli. Hän itse tunsi kuitenkin äkkiä kuristavaa himoa vaimonsa kälyyn ja hyvästeli tämän nopeasti. Parempi kun ei ajatellut asiaa lainkaan.

**********

Ainolla ja Pyryllä alkaa olla todellisia ongelmia edessään. Lasta ei yrityksistä huolimatta kuulu, ei näy. Pyry epäilee, että syy on hänen, mutta mies ei ole kertonut epäilyksiä vaimolleen. Nyt mies tuntee epätervettä mielenkiintoa Miraa kohtaan ja se on suora reitti erittäin suurin ongelmiin. Pitääkö mies itsensä kurissa ja näppinsä irti vaimonsa kälystä?

Väsymys painaa edelleen. Insomnia on kurja vaiva ja sen vuoksi olen toistaiseksi siirtänyt tarinoiden lukemista eteenpäin. Todennäköisesti juuri mitään ei jäisi lukemisesta juuri nyt käteen, joten odottelen vähän parempia aikoja, sillä kyllä ne sieltä ovat tulossa, vaikka nyt tuntuukin, että ne eivät saavu ikinä.