Osa 13

-Äiti on ollut jotenki tosi kiukkunen viime aikoina.

-Hän oli viimeisillään raskaana ja sai juuri vauvan. Ymmärrät sitten kun kasvat vähän isommaksi.

-Vauva valvottaa äitiä aika paljon öisin.

-Mä en tiiä tykkäänkö mä vauvasta ollenkaan, jos se tekee äitin noin kiukkuseksi.

-Se vauva on sinun pikkuveljesi Aarre. Ymmärrän, että hänestä ei vielä ole sinulle paljon seuraa ja tällä hetkellä hän on kaikin tavoin vaivalloinen, mutta anna ajan kulua. Kaikki helpottuu.
Janus toivoi, että olisi voinut itsekin uskoa omiin puheisiinsa. Hän ei ollut halunnut toista lasta, mutta Amanda oli järjestänyt sellaisen siitä huolimatta. Toki hänellä itselläänkin oli vahva osasyyllisyys asiaan, olihan hän unohtanut ehkäisyn ihan itse, mutta silti. Nyt Arttu oli kuitenkin syntynyt ja Janus tiesi rakastavansa nuorimmaistaan.

Taas tekstiviesti Rohanilta! Amanda kävi jo ihan hiilenä mieheen! Miksi tämän piti häiritä häntä koko ajan.

Aarre taas oli vaipunut omiin ajatuksiinsa. Häntä kismitti kieltämättä pikkuveljen syntymä. Nytkin äiti oli huonolla tuulella ja vain vauvan takia. Miksi sitä ei voinut viedä takaisin sinne, mistä se haettiinkin!

Äiti ja poika eivät puhuneet toisilleen yhtään mitään, istuivatpahan vaan vierekkäin ja katselivat jotain yhdentekevää ohjelmaa televisiosta. Molempien pään sisällä pyöri kuitenkin miljoona eri ajatusta.

Januksen vapaapäivänä Amanda sitten sai vihdoin tarpeellisen hetken itselleen ja suuntasi tapaamaan Rohania. Olihan mies pakko kohdata! Muuten tämä olisi päivänä eräänä hänen ovensa takana pahimmassa tapauksessa.

-Sinä et ole juuri vastaillut viesteihin,
Rohan syytti kipakasti.

-Minulla on ollut ihan jonkinverran tekemistä. Kirjaimellisesti kädet täynnä,
Amanda puolustautui.

-Anteeksi, olen vain niin kärsimätön.

-Minä olen nyt tässä,
Amanda sanoi ja vastasi Rohanin halaukseen. Hän yritti tyyntyä parhaan kykynsä mukaan.

-Onko poika minun vai Januksen?
-En minä tiedä Rohan.

-Sitä varten on olemassa dna-testit. Se taitaisi olla ihan paikallaan.

-En minä voi mennä testeihin! Miten minä selittäisin sen Janukselle?
-Ei minua kiinnosta. Jos minulla on mahdollisuus olla pojan isä, niin haluan tietää siitä.

Voi hemmetti! Rohan oli tosi päättäväinen ja Amanda tajusi, että oli turha vedota hänen avioliittoonsa ja sen mahdolliseen kariutumiseen. Oli käytettävä muita aseita.

-Kultaseni,
hän sanoi ja tarttui Rohania kädestä.
-Minä en tiedä tällä hetkellä mistään mitään.

-Tiedän vain sen, että pidän sinusta vieläkin ihan hirvittävän paljon.
-Minä rakastan sinua Amanda.
-Mi-mitä?

-Minä rakastan sinua koko sydämestäni,
Rohan sanoi ja veti naisen itseään vasten. Mitä sellaiseen olisi pitänyt vastata? Amanda tunsi oman kehonsa ottavan ohjat jälleen kerran ja voi, hän niin kaipasi rakkautta! Tulla rakastetuksi!

Rohan johdatti naisen yläkertaan omaan vuoteeseensa eikä Amanda kieltäytynyt. Tällä kertaa Rohan piti kuitenkin ehkäisystä huolen eikä se haitannut heidän kummankaan nautintoa millään tavalla.

-Rohan,
Amanda sanoi ja suuteli jälkeenpäin kiihkeästi miehen käsiä.

-Voitko antaa minulle vähän aikaa selvittää asioita?
-Mitä asioita?
-Tunteita esimerkiksi. Ja sen isyyden. Minä hoidan sen kyllä.

-Tottakai minä annan sinulle aikaa rakas, ihan niin paljon kuin sitä ikinä tarvitset.

-Kiitos Rohan,
Amanda sanoi kiihkeästi ja syöksähti miehen käsivarsille.

Se johti uuteen suudelmaan ja Amanda tunsi koko päänsä pyörivän. Hän ei tiennyt mitä oikeastaan halusi.

-Minä olen rakastanut sinua kaikki nämä vuodet Amanda. En ole pystynyt ottamaan ketään muuta rinnalleni, sillä se olisi niin väärin sitä toista kohtaan.

-Oi Rohan,
Amanda sanoi ja hänen sydämensä oli äkkiä niin täysi. Kaikki hänen tunteensa värjyivät sanattomina hänen suurissa silmissään. Rohan veti hänet uudestaan suudelmaan ja Amanda antautui täysin varauksetta.
-Mennään suihkuun,
Rohan kuiskasi käheästi.

Rakastelu suihkussa oli vetistä, kuumaa ja kiihkeää. Amanda tajusi, että kaikki tämä häneltä puuttui avioliitostaan Januksen kanssa. Kuinka kauan voi toista rakastaa yksinään?

Oli outoa kokkailla Rohanin keittiössä, mutta yhtään oudolta ei tuntunut katsoa, miten mies söi hyvällä ruokahalulla hänen tekemäänsä salaattia.

Amanda pohti vakavissaan oliko tehnyt virheen silloin vuosia sitten. Rohan rakasti häntä edelleen ja hänen omat tunteensa miestä kohtaan olivat hyvinkin lämpimät. Voisiko niistä tulla rakkautta sittenkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen?

-Etkö sinä syö,
Rohan kysyi Amandalta, joka istui vain haarukka kädessään ja tuijotti miestä.

-Rohan, minä... haluaisin sanoa niin hirvittävän paljon, mutta en vielä voi. Sen verran kuitenkin tahdon kertoa, että pohdin tätä kaikkea todella vakavasti.

-Oli sinun päätöksesi mikä tahansa, niin minä tulen aina rakastamaan sinua Amanda. Elämäni loppuun asti.

Kuinka paljon enempää voisi nainen toivoa, Amanda mietti katsoessaan maalausta Rohanin seinällä tämän siivotessa ruokailun jälkiä. Kun mies tuli hänen taakseen, kietoi kätensä hänen vyötäisilleen, Amanda huokaisi onnellisena ja kallisti päänsä miehen poskea vasten. Hän voisi tottua tähän. Voisi oikein todella.

**********

Amanda on tullut elämässään tienristeykseen. Hänelle on tarjolla tämä nuori mies, joka rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja Janus, oma aviomies, joka ei osoita lainkaan samoja tunteita Amandaa kohtaan. Kumman Amanda valitsee?