Osa 12

Aarteen olisi pitänyt mennä suoraan koulusta kotiin, mutta keli oli mitä parhain lumiukon rakentamiseen! Eihän sellaista tilannetta voinut olla käyttämättä hyödyksi, eihän?

Niinpä poika viittasi kintaalla vanhempien ohjeistukselle ja rakenteli hyväntuulisena lumiukkoaan.

Siitä tuli vähän toispuoleinen, mutta Aarteen mielestä se oli ainakin maailman hienoin!

-Missä sinä olet ollut? Vaatteesi ovat märät?
-No kun ulkona oli niiin ihana ilma, ihan just sopiva lumiukon rakentamiseen! Äiti, mun oli ihan pakko rakentaa lumiukko!
Amanda tiesi, että hänen pitäisi torua poikaa, mutta ei hän voinut. Jos tällä oli ollut aikaa rakentaa lumiukko ja tulla silti normiaikaan kotiin, poika olisi kävellyt sisään ties mihin tilanteeseen. Tieto suisti naisen ihan hieman pois tasapainosta.

-Jaha. Vai niin. Käypä nyt kuitenkin ottamassa nuo märät vaatteet pois ja ripusta ne kuivumaan,
hän ohjeisti painokkaasti.

-Äiti?
-No mitä?

-Rehtori jutteli tänään mun kanssa. Isi oli käynyt sen luona ja rehtori kertoi, että se aikoo laittaa ne mun kiusaajat kuriin.

Niinpä tietenkin. Amandaa harmitti, että hän ei ollut jättänyt asiaa Januksen hoidettavaksi kokonaisuudessaan.

-Äiti?
-No mitä kulta?
-Mä rakastan sua ja isiä tosi, tosi paljon! Mun mielestä meillä on ihan maailman paras perhe!

Pojan sanat jysähtivät suoraan satua lukevan Amandan sydänalaan. Mitä hän olikaan tehnyt? Hän oli vaarantanut aivan kaiken!

**********

Yhdeksän kuukautta myöhemmin

Amandan selkää särki taas. Raskaus oli ihan loppusuoralla ja vatsa painoi koko vartaloa kieroon.

Voi kunpa hän tietäisi! Kaikkein hirvittävintä oli tämä epätietoisuus.

Aarre ilmestyi niin äkkiä portaista näkyviin, että Amanda ihan säikähti. Välillä häntä pelotti, että poika, tai kuka tahansa muu, osaisi lukea hänen ajatuksensa.

-Huomenta äiti,
Aarre sanoi ja hymyili herttaisesti.

Mitä ihmettä hän sanoisi ja tekisi jos... Amanda ei uskaltanut ajatella pidemmälle. Keisarinleikkausaika oli varattu tälle päivälle ja kohta, ihan kohta hän ehkä tietäisi jotain enemmän.
-Äiti?
-Ah, Aarre, huomenta kultaseni. Äiti on vähän ajatuksissaan.

-Tarvitsetko kyydin sairaalaan?
-Ei, en tarvitse. Kiitos.

-Hyvää päivää,
vastaanottovirkailija sanoi tyynellä äänellä tiskin takaa.

-Hyvää päivää. Olen Amanda Tawast-Goottila ja minulla on suunniteltu keisarinleikkaus tälle päivälle.
-Rouva on hyvä ja menee tuohon käytävään. Vaihtakaa vaatteet siellä ja hoitaja opastaa teidät leikkaussaliin.

Hän oli ollut tässä tilanteessa ennenkin. Silloin tosin Janus oli ollut hänen tukenaan, ainakin näennäisesti.

Tuttu lääkäri, Rachid Mandir, käveli salin ovista sisään.
-Täällä ollaankin jo valmiina. Käykäähän vain makuulleen.

Amanda olisi oikeastaan toivonut, että koko lasta ei olisi olemassakaan. Ehkä Janus oli sittenkin ollut oikeassa kun ei ollut halunnut lisää lapsia.

-Onhan kaikki siellä kunnossa? Ei tunnu mitään kipuja?
-Ei tunnu mitään.
-Sitten lähdetään. Samat rutiinit kuin edelliselläkin kerralla.

Arttu syntyi nopeasti ja hetken aikaa poika oli hyvin hiljainen.

Amanda sai käydä vaihtamassa vaatteet päälleen leikkauksen jälkeen ja sitten hän nosti edelleenkin hiljaisen lapsen syliinsä.

Arttu alkoi parkumaan välittömästi nälkäänsä.
-Voi pieni rakas. Saat ihan kohta ruokaa.

-Taidat olla aika nälkäinen?
Amanda katsoi lasta hyvin tarkasti. Ei, mikään ei kertonut tässä pienokaisessa, että kumpi miehistä oli Artun isä.

**********

Kantaäitimme tuli raskaaksi, mutta isyydestä ei ole varmuutta. Mitä veikkaatte, kumpi miehistä on Artun isä?