Rannalla - Saima Harmaja

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt.

Rannalla - Saima Harmaja

lauantai 22. elokuuta 2020

Osa 10











-Hyvää syntymäpäivää rakas!
-Leivoitko sinä minulle kakun?
-Tietenkin hupsu! Puhalla kynttilät jo!




Janus teki työtä käskettyä ja Amanda myhäili vieressä. Mies ei ollut edes hätkähtänyt, kun hän oli kutsunut tätä rakkaakseen.




Yllättäen Janus veti Amandan syliinsä ja suuteli hellästi. Molempien päässä hieman pyöri suudelman loputtua.




-Heh, täytyy ottaa vähän varovaisemmin, sillä Aarre voi mikä hetki tahansa tulla ulos huoneestaan,
Janus naureskeli hämillisenä. Hän ei oikein ymmärtänyt mikä häneen oli mennyt, sillä yleensä Januksen tapoihin ei kuulunut osoittaa Amandalle helliä tunteita. Hän myönsi kuitenkin olevansa liikuttunut siitä, että toinen oli leiponut hänelle kakun.




Kun he myöhemmin söivät illallista, Janus jaaritteli pitkät pätkät heidän yhteisestä lapsestaan ja tämän kehityksestä.
-Ja sitten Aarre vain otti kirjan käteensä ja alkoi lukea! Ihan oikeasti! Se poika on nero!




-Varmasti näillä geeneillä,
Amanda myönnytteli. Hän oli hetken vaiti.
-Janus?
-Niin?
-Eikö Aarre tarvitsisi pikkusisaruksen?




-Amanda, ei. Minulla on jo kolme lasta ja Aarre... Sanotaan asia nyt niinkuin se on. Pojan ei olisi pitänyt koskaan saada alkua, mutta... hän sai, joten meillä on nyt tämä kullannuppu ja siihen se jää.
Amanda meni täysin hiljaiseksi. Jäisikö poika tosiaan hänen ainokaisekseen?
-Sitten toinen asia: meidän täytyy muuttaa. Onhan tämä pikkukoti ollut ihan kiva ja ajanut asiansa aluksi, mutta ei täällä voi lasta kasvattaa pidemmän päälle. Ei ole tilaa leikkiä, ei mitään.




-Ensin sinä kiellät minua saamasta toista lasta ja sitten minun täytyy vielä luopua ainoasta kodistani,
Amanda totesi melkoisen kärjekkäästi.




-Ymmärräthän sinä toki itsekin, että tämä ei ole hyvä paikka kasvattaa lasta. Olemme saaneet rahaa ihan kivasti kasaan ja olen katsonut itse asiassa valmiiksi, että majakkasaarella olisi talo myynnissä. Onhan se toki meille aivan liian iso, mutta... Ja Amanda, olen tosi pahoillani lapsiasiasta, mutta en kerta kaikkiaan halua yhtään lasta lisää.




-Kaikki näyttää olevan sitten sillä selvää.
-Ole kiltti äläkä äksyile.
-En toki.
Viha, joka Amandan läpi juuri sillä hetkellä kulki, oli niin vahva, että hän ei uskaltanut sanoa yhtään mitään.


**********

Vuotta myöhemmin




-Odotatko jo ihan kauheasti talvitaattoa?
-Joo! Koska se tulee?




-Vielä täytyy hetki jaksaa kultaseni.
Janus katsoi rakastavasti nuorinta lastaan tämän nyhjätessä äitinsä kyljessä.




He viettivät talossa ensimmäistä joulua. Amandan maalaustaidot olivat parantuneet vuodessa merkittävästi ja hän oli maalannut Nerinan helmen heidän olohuoneen seinälleen. Janus myönsi olevansa vaikuttunut laivasta, jolla Amanda oli ollut töissä teini-ikäisenä.




Muitakin maalauksia seiniltä löytyi ja koko talo oli koristeltu joulua varten.




-Miksi Talvitaaton kuumalinja ei jatku koko päivää?
-Koska täytyyhän taaton lähteä lahjojakin jakamaan.
-Ai niin!
Janus nauroi.




Amanda oli asettunut muuton jälkeen ja myönsi, että Janus oli ollut oikeassa. He olivat tarvinneet isomman talon ja olihan tämä sentään mukava! Ikkunat olivat vanhat, mutta ne oli remontoitu ja ne pitivät hyvin lämmön sisällä ja kylmän ulkona. Jatkuva aaltojen kohina kuului sisälle taloon ja se täytti Amandan tuttuuden tunteella. Lapsiasiassa hän sen sijaan kapinoi hiljaisesti miestään vastaan eikä ollut valmis hyväksymään tämän perusteluja. Mitä se lopultakin häntä kiinnosti, että Januksella oli entuudestaan lapsia?




-Ooh! Omenapiirakkaa! Saako sitä jo ottaa? Kiltti äiti!




-Ei ihan vielä kultaseni. Talvitaatto tulee kohta ja mitä hän tuumisi, jos omenapiirakka olisi jo syöty?




Aarre jähmettyi.
-Tuleeko taatto kohta?
-Taidan kuulla kopistelun jo ovella,
Janus tuumasi ja tunnelma sähköistyi välittömästi.




-Tervehdys taloon! Onkos täällä kilttejä lapsia?
Aarre katsoi äitiinsä jännittyneesti hymyillen.




-Hei talvitaatto. Olen Aarre ja olen ollut tosi kiltti.
-Hoh-hoh-hoh-hoo,
taatto nauroi ja piteli vatsaansa.
-Annetaanko äidin lahja ensin,
hän sitten kysyi. Aarre nyökkäsi ja taatto katsoi poikaa hyväksyvästi.




-Kas tässä Amanda, olepa hyvä.




-Ihan oikeastiko sinulla on lahja minullekin?
-Jo vain Amanda. Olet ollut erityisen kiltti.
-Kiitos talvitaatto!




-Ja sitten nuori herra, tässä olisi sinun lahjasi.
-Kiitos talvitaatto!
-Olikos täällä jossain sitä omenapiirakkaa?
-Joo on! Äiti leipoi sen! Äiti on ihan superhyvä leipuri!
-No mennäänpä sitten maistamaan.


**********




Janus oli syönyt itsensä kylläiseksi ja juonut pari lasillista viiniä ruuan kanssa. Niinpä hän oli erityisen valmis lähentelemään naista, jota vaimoksikin kutsuttiin.
-Olisiko sinulla antaa minulle ihan oma joululahja,
hän kysyi pikkutuhmasti Amandalta ja tämä punastui sievästi.




-Viime aikoina on ollut niin paljon töitä ja kaikkea. En edes muistanut enää kuinka hyvältä tuntuu istua näin lähekkäin.




-Aiotko sinä sitten vain istua,
Amanda kysyi silmät palaen.




-En,
Janus vastasi käheästi ja veti Amanda syliinsä. Nopeasti he riisuivat toinen toistensa vaatteet, sillä liekki paloi heidän välillään edelleen yhtä kuumana kuin ensimmäiselläkin kerralla.




Tällä kertaa Janus kävi niin kuumana, että hän unohti täysin ehkäisyn. Alkoholillakin saattoi olla osansa asiaan. Amanda ei kuitenkaan ollut juovuksissa sitten niin lainkaan ja hän lietsoi miestä yhä enemmän, jotta tämä varmasti ei muistaisikaan asiaa. Jos kaikki sujuisi hyvin...




**********




Amanda kovasti haluaa lisää lapsia, mutta Janus ei ole aivan yhtä mieltä asiasta. Nähtäväksi jää, onko tällä jouluyöllä seurauksensa.













4 kommenttia:

  1. Ai vitsi miten jotenkin kiva osa. Ja joo, moi! Mä katosin hetkeksi mutta nyt oon palannu taas kommentoimaan ja kirjottamaan, tosin en Olivereita, mutta uutta tarinaa. Olivereitten tallennus katos mun pelistä kokonaan ja meni niin sanotusti pariksi kuukaudeksi moti koko tähän tarinamaailmaan. (Uus tarina löytyy osotteesta https://mywayoutstory.blogspot.com/ )

    Mutta joo tähän tarinaan! Mä tykkään miten sä olet toteuttanut tän Amandan ja Januksen suhteen ja hahmot. Myös pieni Aarre on aivan ihastuttava, etenkin tässä osassa. Mä toivon (ja veikkaan), että nyt Aarre saa pikkusisaruksen itselleen aivan niin kuin Amanda Janukselta pyysikin. Tykkään tosi paljon tosta Amandan "juonittelusta" Januksen suhteen, mitäpä ei nainen tekisi rakkauden eteen. :D Myös se oli hauskaa, että Mila auttoi tässä juonittelussa. Mä odotan niin innolla, että mitä tässä on vielä edessä, kun sun kirjotuksia paljon lukeneena tiedän, että sä osaat yllättää juonenkäänteillä tosi taitavasti. Ehkä Janus saa tarpeekseen olla hyvä tyyppi ja häipyy jos ja kun Amanda tulee raskaaksi taas? Ehkä ne elää elämänsä vielä joskus rakastavana parina loppuun? Ehkä jotain muuta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah, noi pelitallennusten katoamiset! Se on syvintä sontaa ikinä! Ymmärrän kyllä, että on varmasti ottanut päähän. Ellei itsellä olisi ollut omien tarinatallenteiden kadotessa jo valmiita tai melko valmiita ideoita seuraaviin tarinoihin ja kauhea polte kirjoittaa, olisi varmaan omallakin kohdalla tullut pidempiä taukoja.

      Kiitos =) Amanda on juuri sillä tavalla juonitteleva nainen, joita oikeassa elämässä en siedä yhtään =D Hän uskoo, että hänellä on rakastuneena naisena oikeus tehdä ihan mitä tahansa ja ainakin toistaiseksi hän on luistellut vaikeissa tilanteissa voittoon, kerta toisensa jälkeen. Kukapa tietää vielä mitä tulevaisuudessa tapahtuu? Ehkä minä, mutta vielä en siitä kerro ;-)

      Poista
  2. Mä epäilinkin aiemmin, että Amanda saattaisi tehdä jotain tuon kaltaista. Siis että hän yrittäisi hankkiutua salaa raskaaksi Januksen selän takana. Pahoin pelkään, että jos suunnitelma onnistuu, se saattaisi kasvattaa vain entistäkin suuremman kuilun pariskunnan välille. Jos uusi vauva olisi molempien puolesta täysi vahinko, niin uskoisin Januksen tottuvan asiaan ajastaan. Mies on kuitenkin tietoinen vaimonsa vauvahaaveista, ja se saattaa saada hänet epäilemään, että ehkä uusi vauva ei olekaan niin vahinko Amandan puolesta. Se tieto tuskin auttaisi Amandaa yhtään lähemmäs Januksen rakkauden saamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olit epäilyksinesi harvinaisen oikeassa, sillä Amandan polte saada perhe ja lisää lapsia on kova. Nainen sai tilaisuuden ja käytti sen hyväkseen. Onhan se erittäin väärin, mutta Amanda elää omassa pikku maailmassaan ja suostuu katsomaan asioita vain omien tarpeidensa lävitse. Hän on lopultakin vähän kehittymätön tunnepuolella.

      Poista

Osa 1.19

Olen pahoillani etten ole ehtinyt vastailla viimeisien osien kommentteihin. Nämä loppuosat ovat tulleet niin tiukalla tahdilla, että on itse...