Olen pahoillani etten ole ehtinyt vastailla viimeisien osien kommentteihin. Nämä loppuosat ovat tulleet niin tiukalla tahdilla, että on itsekin ollut hankalaa pysyä mukana. Sen lisäksi... no, mennään osan loppuun ja sitten kuulette =)
Tässä siis viimeinen osa tarinasta Hiljaa laulaa ulappa. Olkaa hyvät.
**********
Hänen pitäisi ihan tosissaan jutella Eemelin kanssa. Piankin. Pojalla oli oikeus tietää enemmän. Aino vaan ei yhtään tiennyt mitä hän tekisi, jos poika haluaisikin käydä isänsä luona.
**********
Kuva tarinan ulkopuolelta. Huonoja puolia tällä saarella asumisesta. Täällä kuljeskelee näitä eläinten haamuja ja ne tunkevat jatkuvasti sisälle taloon. Alussa tätä ongelmaa ei ollut, nyt on jatkuvasti. Voi olla, että jossain vaiheessa jos tämä kyseinen ongelma jatkuu, muutan perheen saarelta pois. Päätöstä ei ole vielä tehty ja katselen tätä nyt jonkun aikaa.
**********
Miten Ainon elämä olisi jatkunut?
Eemeli päätyy siihen, että hän haluaa tavata isäänsä. Ainolle asia on vaikea paikka, mutta hän ei asetu poikansa toiveiden tielle. Tämän johdosta Ainolle jää enemmän vapaa-aikaa käyttöön ja hän alkaa tapailla miehiä. Jos suhde tuntuu miehen puolelta alkavan kehittyä turhan vakavaksi, Aino perääntyy. Hän on vahva, itsenäinen nainen, eikä hän tarvitse miestä pysyvästi elämäänsä.
Ainon kouluaikainen luennoitsija Florian Falck muuttaa Simtarsaareen sisarensa, Fionan, kanssa. Mies tulee vierailulle ja Aino ilahtuu. Arttu sen sijaan on skeptinen. Mitä mies haluaa? Kyseisellä herralla on totta tosiaan omat motiivinsa vierailun taustalla, sillä hän on selvitellyt asioita. He itse ovat aatelista sukujuurta ja Goottiloinen sukupuu yhdistettynä Tawastien sukupuuhun on sitä luokkaa, että Florian haluaa naittaa sisarensa Artulle. Arttu ei ehdi edes ymmärtää mikä häneen iski tavatessaan Fionan ensimmäisen kerran. Oli Arttu ajatellut omasta tulevaisuudestaan mitä tahansa, Fiona vie häneltä jalat alta. Nainen on hurmaava, kaunis sisältä ja ulkoa. Fionalla itsellään on ollut varauksia Artun suhteen, sillä vaikka heidän piireissään on yhä yleisenä tapana, että avioliitot ovat järjestettyjä, Fionan on ollut vaikeahko hyväksyä tätä. Nainen kuitenkin rakastuu tulisesti ja hyvin pikaisella tahdilla solmitaan avioliitto näiden kahden välillä.
Aino jää kaksistaan Eemelin kanssa Cordeliansaarelle. Florian on usein nähty vieras ja Aino viihtyy miehen seurassa. Tunteet kehittyvät hyvin hitaasti ja siksi Aino ei ensin ymmärräkään niitä. Hän pelästyy tajutessaan rakastuneensa selkeästi vanhempaan Florianiin. Mistään tunteista heidän välillään ei ole ikinä puhuttu eikä Aino aio suin surminkaan avata suutaan. Florian pohtii samoihin aikoihin, että hänen olisi parempi ottaa etäisyyttä Ainoon, sillä hänen tunteensa ovat kehittyneet aivan liian lämpimiksi ja mies ei ole kyllä ajatellut koskaan menevänsä naimisiin. Eemeli seuraa sivusta näiden kahden touhua ja tuskastuu lopulta. Hän ottaa molemmat puhutteluun erikseen ja hämillään olevat aikuiset lähestyvät toisiaan varovasti. Florian myöntää Ainolle, että hän on rakastunut naiseen ja se pelottaa häntä. He puhuvat myöhään yöhön ja päättävät antaa suhteelleen mahdollisuuden.
Eemeli on teini-ikäinen, kun hänen äitinsä alkaa vihdoin odottaa toista lasta. Aino ja Florian solmivat avioliiton kaikessa hiljaisuudessa. Eemelin aikuistuttua häntä kosiskellaan tiedealalle, sillä nuorukainen on poikkeuksellisen lahjakas. Häntä pyydetään matkustamaan Kummalaaksoon, sillä siellä tapahtuu merkillisiä. Eemeli tekee näin ja alkaa tutkia asiaa. Hän onnistuu vapauttamaan Kummalaaksoa vaivaavat itiöt valtoimelleen toimillaan ja nyt ei auta enää muuta kuin etsiä ratkaisuja asiaan. Eemeli saa kuin saakin emokasvin nujerrettua, mutta sillä on hintansa. Hän sokeutuu. Tämä katkaisee Eemelin varsin lupaavan tiedealan uran ja mies murtuu täysin.
Eemeli palaa Cordeliansaarelle ja sulkeutuu neljän seinän sisälle. Irmeli, Eemelin serkku, huolestuu nuorukaisen mielentilasta ja houkuttelee tämän lähtemään lomalle heidän Simbyn saaresta ostamalleen huvilalle. Irmeli on unohtanut ihan täysin, että hän on samaan aikaan antanut kyseisen huvilan avaimet maailmankuululle näyttelijättärelle, joka sattuu olemaan Irmelin hyvä ystävä. Martta on varsin tulista sorttia ja hän pahastuu kovasti, kun huvila ei olekaan tyhjillään hänen saapuessaan paikalle. Eemeli ja Martta riitelevät kiivaasti ja ensinmainitulla ei ole mitään käsitystäkään kuka Martta ylipäätään on. Martta pitää Eemeliä diivana, sillä mies käyttää aurinkolaseja sisällä ollessaankin. Hän on ylikireä eikä pidä siitä, että häntä tuijotetaan. Martta kirkuu Eemelille, että tämän pitää ottaa lasit pois, jotta hän näkee minne mies katsoo. Eemeli tottelee ja Martta häpeää syvästi tajutessaan toisen olevan sokea. Tämän jälkeen nuoret löytävät jonkinlaisen sovun ja pikkuhiljaa heidän asuessaan saman katon alla ja Martan autellessa Eemeliä osin sovitustoiminaan, nuoret alkavat lähentyä.
Sen verran olin ehtinyt suunnitella ja päättää, että Eemeli ja Martta avioituvat. Sen pidemmälle en ollut vielä ajatellut.
Näihin "pelikuolemiin" on alkanut jo tottua, joten tällä kertaa ei edes tunnu enää niin pahalta, kun tarina jää kesken. Nämä alkavat olla jo enemmän sääntö kuin poikkeus. Silti: harmittaahan se.
Lupasin, että jossain vaiheessa tarinaa julkaisen yhden omista runoistani. Sen oli tarkoitus sijoittua tuonne Simbyn saarelle ajoitettuun tarinaan, aikaan ennen Martan tuloa huvilalle.
Talo meren rannalla
Näissä huoneissa
kulkekaa hiljaa,
astukaa varoen
kynnysten yli.
Seiniä peittävät
tummat kankaat,
ikkunoiden edessä
puiset luukut.
Huoneita monta
tyhjiä kaikki,
kaikuvat hieman
askelten alla.
Ulkona laulaa
lohduton meri,
tuudittaa taloa
usvaiseen uneen.
Tänne ei kenenkään
kannata tulla.
Kuolleissa huoneissa
kuljetaan hiljaa.
-Sari Päivärinta
**********
Seuraava tarina on jo aloitettu ja se löytyy sitten täältä:
